Messuraportti Tampereelta

Pitkästä aikaa tuli käytyä Tampereen kädentaitomessuilla. Olin ryhmämatkalla ja se on niin helppoa, kunhan olet oikeaan aikaan oikeassa paikassa niin onnistuu. Lauantait on perinteisesti olleet tuolla messuilla ruuhkaisimmat päivät ja tänä vuonna oli ohjattu lippujen hinnoilla ja parkkimaksuilla väkeä perjantaiksi ja sunnuntaiksi. Ruuhka alkoi helpottaa puoli neljän aikoihin.

Olin varautunut lankahamstraukseen, mutta mitä vielä. Ruuhkan keskellä en edes halunnut tunkea tutkimaan lankoja ja ne mihin pääsin lähelle eivät oikein inspiroineet. Pääsin siis itselleni väärien lankojen näköetäisyydelle, mutta jotain muuta kyllä löysin löysin. Onneksi Hopeasäikeen kojussa ei ollut juuri sillä hetkellä ruuhkaa ja pääsin tutkimaan niitä lankoja oikein kunnolla.

Arvaapa seuraavasta kuvasta mitä vahingossa ostin. Siis vahingossa siinä mielessä, että sellainen sattui olemaan enkä voinut jättää hyllyyn.

Oikea vastaus löytyy tästä kuvasta

Arvasit oikein, kerijä. Tässä ostokset messuilta ja tämä liivihame kuuluu ostoksiin.

Innostuin kerijästä niin, että kaikki vyyhdit on nyt keritty ja osa käsin kerityistäkin. Liivihame on kaivattu lisä vaatevarastoon. Pöllölaukku on sellainen sivistyneen kokoinen ja voin välillä vaihtaa siihen ja jättää repun kotiin.

Mä taidan menna kerimään lisää lankoja. Voi ne kerillä ostetutkin keriä uudestaan, voihan.

Lauantain jännitysnäytelmä

Oli synkkä, pimeä ja kylmä syysaamu. Yhtäkkiä pimeyden keskeltä kuuluu mutinaa: "Se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan." Sen jälkeen alkaa liikehdintää, yhtäkkiä olohuoneen pöydälle ilmestyy laite, se on ompelukone. Sen jälkeen viereen singahtaa ompelutarvikelaatikko. Valot syttyvät, täällä tapahtuu kohta jotain erikoista...

Eilen löytynyt mallitilkku pääsee testiin. Hiljaisuus on käsinkosketeltava, jopa ompelukone tuntuu pidättävän hengitystään. Kangassakset kaivetaan laatikosta ja neuletta leikataan, se pysyy kasassa. Tämähän voi onnistua. 

Neuletakki otetaan käsittelyyn ja ...

Vetoketjun kiinnityksessä kuvion jatkuvuutta tarkkaillaan kokoajan ja hyvälle näytti siinä vaiheessa.

No, ei näyttänyt enää sitten valmiina. Kyllä voi muutaman millin heitto ärsyttää. Kuva on huono, mutta takki näytti paljon pahemmalle lattialla. Uusiksi tehty kaulus onnistui oikein hyvin, mutta se unohtui kuvata.

Tekniikka on hurjan mielenkiintoinen ja tällä saisi nopeasti valmista, kun ei tule pitkiä ommeltavia saumoja. Vain kainalon alta täytyy muutaman silmukka silmukoida. Ehkä ensi kerralla ylhäältä alaspäin.

Ompele ja leikkaa tai sit ei

Ihan itse suunnittelemani islantilaiseen tapaan neulottu paita on ollut neulottuna jo lokakuun lopusta asti. Se ei kuitenkaan ole valmis, kun sain välähdyksen tehdä siitä neuletakin. Se tarkoittaa sitä, että siihen pitäisi nyt ommella saumoja ja leikata ja päättää laitetaanko napit vai vetoketju. Mutta tuo ompelu ja leikkaus. Entä jos se menee pieleen? Ja tuo kaulus ei ole nyt ihan hyvä ja se täytyy tehdä vielä uudestaan. Olisko vetoketju kivempi kuin napit, vai toisinpäin? Saanko tätä ikinä valmiiksi?

Tässä vaiheessa se nyt on.

Kirjoneule osuus sujui yllättävän siististi

Tuossa keskellä näkyy ne kaksi silmukkaa, joiden kohdalta pitäisi hurauttaa suoraa saumaa pari kertaa kummallekin reunalle ja sitten leikata.

Jotain on valmistunut. Neulekirjasta malli Annika B. Lankana on Schoppel-Wollen Zauberball Stärke 6 ja puikot 3 mm.

Lanka oli aika oudon tuntuista, se ei joustanut normaalisti ja väritkin ovat sukissa ihan erilaiset, vaikka samasta kerästä ovatkin.

Taidan kokeilla ompelua jollekin neuletilkulle ja sitten yritän rohkeasti leikata sen.

Kaarrokkeita ja kirjoneuleita

Huomasin paikallisessa työväenopistossa kurssin islantilaisesta kaarrokeneuleesta. Siitä paikasta syöksähdin tutkimaan netistä, että mikähän se sellainen neule oikein on. Totesin sen olevan norjalaispaidan tapainen ja ilmoittauduin kurssille. Jossain vaiheessa hiukan hiipi mieleen, että se tarkoittaa kirjoneuletta.

Ensimmäiset kokemukset kirjoneuleesta on Ykskyntöset, siis mysteerisukat keväältä 2011. Sukkien jälkeen jätin kirjoneuleen taas hautumaan. Ennen kurssia suunnittelin jo itselleni paitaa ja hankin jopa langat siihen.

Kurssin alussa selvisi, että kirjoneuletta se kaarroke on ja usein sitä on myös helmassa ja hihansuissa. Totesin, että nyt tarvitaan hiukan harjoittelua ja paljon vinkkejä. Hauskaa on ollut lukea islanninkielisiä ohjeita ja ilahtua siitä, että niistä saa jopa selvää. Neuleohjeet on onneksi aika samanlaisia eri kielillä ja samoja asioita niissä kerrotaan.

Tein mallitilkuksi tällaisen pienen nuken harjoittelupaidan. Testailin eri puikkokokojan ja harjoittelin kirjoneuletta. Tuli siitä melko joustava, mutta en näytä nurjaa puolta.

Tällä hetkellä on tekeillä ihan itse suunniteltu neuletakki islantilaiseen tyyliin. Pääsen harjoittelemaan jopa neuleen leikkaamista. Jännittää jo valmiiksi. Onneksi olen saanut paljon vinkkejä kirjoneuleen neulomiseen ja ne toimii.

Voihan pannari

Pannukakkuja tehdessä ei voi välttyä kysymykseltä, miksi siitä välillä tulee ihan pannukakku. Kun haluat tehdä täytetyn pannarin, kohoaminen uunissa on kerrassaan mahtavaa. Välillä vuoristo on mahtavan runsasta kuten tässä.

Ja toisinaan tulee yksi jättiläsvuori keskelle kuten tässä.

Mutta tee sitten ihan tavallisesti syötäväksi tarkoitettu pannari. Juu juu, siitä tulee aivan littana, ei mitään aavistustakaan kohoamisesta. Missä vika, vinkkejä otetaan vastaan.

Neulerintamalla on hiukan joululahjoja valmistunut ja ne esitellään vasta joulun jälkeen. Tein yllättäen kuitenkin sukat. Ohje oli hauska Circle socks. Lankana oli Austermann Step raidallisena ja puikot varressa 3 mm ja muuten 2,5 mm.

Varsien rinkulat ei kauhean hyvin näy kuvissa, mutta näkyy ne oikeasti.

Syksyn viileys on saanut jo etsimään sormikkaat ja villasukat käyttöön. 

Mukavaa syksyä!

Lankalaatikon siivousta

Kesän jämälankaprojetit aiheutti sen, että muutkin jämälangat pitää saada pois. Minuun iski suunnaton tarve keksiä mitä kaikkea näistä yksinäisistä keristä tai vajaasta kahdesta voin saada aikaiseksi.

Ensin syntyi pipoja sarjatuotantona. Pipoja on kiva tehdä, kun ne valmistuvat nopeasti. Tutkin netistä eri vaihtoehtoja ja päädyin ensin ohjeeseen sockhead hat. Nimi oli niin hassu, että pakkohan se oli tehdä.

Kuva on salamannopeasti räpsäisy, kun joku erehtyi kylään. hih. Pipon asettelut jäi vähän vähiin, mutta tuon pitkän resorin voi laittaa kaksinkerroin tai pitää pitkänä jolloin pitkähiuksisilla mahtuu hiukset pipon sisään. Lankana on ihanan pehmoinen Dropsin BabyMerino ja puikot 3 mm.

Wendyn Merino Bliss lankaa jäi viime tai edelliseltä talvelta ja siitä syntyi raidallinen Rikke-hat. Puikkoina 3,5 mm ja 4 mm

Tungin pipon tyynyn päälle ja tyyny vissiin otti nokkiinsa ja katosi kuvan ottamisen jälkeen. Tuo Rikke on kivan tuntuinen, ehkä se olisi voinut olla vähän lyhyempi, mutta onhan siinä nyt varaa kiskoa silmille sään niin vaatiessa.

Itselleni tekaisin vielä yhdet jämälankasormikkaat. Niissä on lankana Dropsin BabyMerinoa, Gjestalin Knoppia ja peukalot on Katian Olé socks condoria. Puikot 3 mm. Nämä sopii hyvin piristämään syksyn harmaata ja pimeää.

Yksi joululahja on jälleen valmistunut ja toinen on valmistumassa kovaa vauhtia. Nyt on vaan hiukan ideoista pulaa ja samalla pitäisi jo miettiä alkuvuoden synttärilahjoja.

Olen ihan unohtanut kertoa, että Lankamaailma on avannut ovensta Turkussa. Oli hauskaa mennä avajaispäivänä, kun huomasin henkilökunnassa olevan useampi tuttu neulemiiteistä ja samoin asiakkaina. Siellä kaupassa jotenkin ihan häkeltyy langan määrästä.

Kuitukokeiluja

Nyt olen testannut Noro Kureyon sock langan. Olen hiplannut lankaa jo pitkään ja ihmetellyt sen suosiota. Se tuntuu karkealle ja ansiokkaan epätasaiselle. Ihan kuin se olisi ensin huovutettu ja sen jälkeen leikattu siivuja, jotka on kehrätty. Onkohan se edes mahdollista? Sain vinkkejä, että kannattaa käydä kerä läpi solmujen ja kummallisten väriyllätysten varalta. Vain yksi solmu löytyi.

Päätin sitten vihdoinkin rempaista ja tein sukat. Aloitin varpaista kaksi sukkaa kerralla ja ajatuksena oli tehdä niin pitkälle kuin riittää. Onneksi ajatuksia voi muutella matkan varrella. Lopulta kerästä tuli kaksi paria nilkkureita. Lähinnä ajatuksena oli vierassukat. Puikkoina 2,75 mm pyöröt.

Sukkien jälkeen päätin tehdä huovutuskokeiluja. Uusi kännykkä tarvitsee lämpimän pussukan talvea varten. Tein tämän Novitan Huopasesta ja huovutin sen 60 °C pesussa. Hyvin huopui ja on aika epämääräinen möykky koneesta tullessa. Ohut kännykkä ei edes näy tämän sisältä. Ohjetta ei tähänkään ollut. Mittasin kännykän ja lisäsin mittoihin 40 %, neuloin ja kokosin kasaan ja koneeseen. Pesun jälkeen hiukan venyttelin ja ihan hauska siitä tuli. Nappi on perintönappikokoelmasta.

Huovutin jotain muutakin, mutta taitavat mennä joululahjapussukkaan ja esitellään joskus myöhemmin.

Vaihteeksi sormikkaita

Tuli yhtäkkiä mieleen, että sormikkaita tarvitaan ja nyt lomalla niiden tekemiseen olisi hyvää aikaa. Kaivoin lankalaatikosta esille ihanan Malabrigon sinivihreän sukkalangan ja päätin tehdä siitä  Knotty-sormikkaat. Tuolla ohjeella olen onnistunut saamaan hyvin istuvia sormikkaita. Lankaa näihin meni 55 grammaa ja puikkoina 2,5 mm pyöröt ja sormikaspuikot.

Näiden valmistuttua ihmettelin, kun lankaa on jäljellä vielä runsaasti eli 48 grammaa ja päätin tehdä saman tien toisetkin sormikkaat. Neulekirjasta olen katsellut Tähkäpää-sormikkaiden ohjetta ja keksin, että nämähän tästä tehdään. Ei sitten mennyt niin kuin Strömsössä. Valitsin ensin naisten koon ja ensimmäista sormea neuloessa totesin, ettei silmukkamäärällä saa hyvin istuvia sormikkaita. Valitsin sitten miesten koon ja siitä tuli taas niin suuri, että tippuivat käsistä. Lopulta sovelsin Knottyn ohjetta ja sain kivat ja sopivat Tähkäpäät aikaiseksi ja lankaa meni 46 grammaa.

Näitä jälkimmäisiä tehdessä aloin ihmettelemään värieroa. Knottyt on enemmän siniset ja Tähkäpäät vihreämmät. Omituista, voiko samassa vyyhdissä olla tällaisia värieroja? Selvemmin ero näkyy, kun otin valmiiden neuleiden kopan tämän hetken sisällöstä kuvan ja sormikkaat ovat vierekkäin.

Nyt viikonloppuna Turussa on pyörinyt geokätköilijöitä. Hauskan näköistä touhua ja siinä tulisi reippailtua ympäriinsä.

Eksoottisia sukkia

Jämälankojen hyötykäyttöprojekti on jatkunut edelleen kevään aikana. Laatikossa on kierinyt muutamia lankoja, jotka eivät vaan missään vaiheessa ole löytäneet kaveria itselleen. Silloin on parempi ottaa ja yhdistää vaikeat tapaukset ja päästä jämistä eroon. Kehittelin senttimallin, jossa tehdään sentti oikein ja sentti nurin. Varret voi silloin pitää joko suorana ylös tai nilkoissa. Aloitin sukat varpaista varteen. Puikkoina 2,5 mm pyöröt.

Näissä on Tofutsies punavalkoista lankaa, hiukan kantapäissä OnLinen Supersocke 100 Emotion II Color, Nauravan Lampaan Bambugia ja SMC Rheuma Thermal Wolle lankoja. Nyt ne on kulutettu ja sukat on luonnossa vielä eksoottisemmat kuin kuvassa.

Seuraavat jämälankasukat syntyivät paremmin toisiinsa sointuvista väreistä. Olen jemmannut näitä ja miettinyt mallia ja sitten muistin Double Heelix mallin ja päätin tehdä näistä syksyn piristyssukat.

Sukat on siis aloitettu kantapäistä ja spiraalit onnistuivat hyvin. Tykkään näistä. Jalkapöytä, kantapää ja nilkka on neulottu 2,5 mm pyöröillä ja varsi muuten 3 mm pyöröillä.

Lopulta vielä esittelyssä Fredrikat. Sain tammikuussa VTT:n Novita haastattelusta lahjaksi mm. vaaleanpunaista 7-veljestä lankaa. Se on tuottanut suunnattomia vaikeuksia, kun en pidä paksuista sukkalangoista. Mallin löydyttyä totesin, että tämä se on ja sukat ovat jo muuttaneet uuteen kotiin.

Puikkoina näissä 3,5 mm pyöröt. Kivan näköiset sukat tulivat ja uusi kantapää sujui ohjeilla helposti.

Nyt on vuorossa jälleen ruusutyynyn ristipistelyt.

Nyt sitten sekosin värjäämiseen

Turun neuletapaamisissa oli joskus loppukeväällä puhetta värjäämisestä ja siitä muistin Kool-Aidit. Värjäystapaamisen en valitettavasti päässyt mukaan, mutta reipas neuloja selviää värjäysurakasta netin avulla. Sain vanhoja Kool-Aid juomajauhepusseja kyseltyäni mistä niitä saisi ja ostin vielä hiukan lisää. Sen jälkeen oivalsin, että langat puuttuu. Onneksi värjäämätöntä lankaa on saatavilla.

Seuraavaksi valmistin pannullisen teetä ja istuin vielä netin ääreen lukemaan ohjeet kertaalleen. Sen jälkeen aloitin touhut.

Lankana oli kolme vyyhtiä Trekking lankaa ja vyyhditin tuon yhden Step classic kerän. Sen jälkeen langat veteen kastumaan kunnolla reiluksi vartiksi ja kaivoin lämpömittarin esille kattilaa varten. Tarkoitus ei ollut tehdä kiehuvia lankoja vaan kuumia. Värijauhetta kattilaan ja lankavyyhti perään. Värijauhe imeytyi ajatusta nopeammin lankoihin. Kattilaan vyyhdin heittämisessä ei pidä aikailla, jos haluaa tasaisen väristä lankaa. Onneksi halusin selkeitä värieroja eli onnistuin erinomaisesti. Sinisen viskasin nopeammin kattilaan ja siitä tuli melko tasaisen väristä.

Kattilasta nostetut vyyhdit pääsivät vuorollaan pariin huuhteluveteen ja pesuhuoneeseen kuivumaan. Väriä ei irronnut ollenkaan eli uskoisin sen pysyvän käytössäkin oikein hyvin. Vieno jauheen tuoksu vyyhdeissä tuntuu. Vihreä ja sininen oli yksivärisiä kokeiluja ja sen jälkeen kokeilin kahdella värillä värjäämistä ja sekin onnistui yllättävän hyvin.

Uskomaton värjäysteho näissä juomajauheissa on. Minkä väriset sisälmykset on niillä, jotka juo näitä mehuja? Värit ovat iloisia ja minulle mieleisiä. Ihan heti uudestaan en kuitenkaan  aio ryhtyä värjäilemään. Testaan ensin värin pysyvyyden ja lankoja täytyy saada neulottua pois. Helppoa tämä oli ja kaikista suojavarustuksista johtuen tai niistä  huolimatta, en onnistunut sotkemaan itseäni tai keittiötä. Tässä vielä kaikki iloisen väriset näytille.

Mukavaa heinäkuun alkua!

Mytty vihdoinkin valmis ja painaa 38 g

Mytty on vihdoinkin valmistunut. Kyllä oli tuskaisat 38 g. Muistin jossain vaiheessa miksi en ole tehnyt aikoihin huiveja. Myttyvaiheessa on kauhean vaikea päätellä, että milloin sitä huivia on tehty riittävästi. Mytystä tuli pingotuksen jälkeen oikein kaunis ja herkkä.

Malli  North Roë Shawl
Lanka Grignasco Merinosilk
Puikot 3,5 mm

Välipalana huitaisin taas lankavarastoa pienemmäksi ja tekaisin puuvilla-villalangasta jaywalkerit. Malli on ollut pitkään tehtävien listalla. Lankaa kului pois onneksi enemmän kuin tuossa huivissa.

Lanka OnLine Supersocke 100 Cotton-stretch-color.
Puikot 2,5 mm

Sanna pehmeistä paketeista myönsi seuraavan tunnustuksen. Kiitos! Toivottavasti Kiinan matka on sujunut hyvin.

Tunnustuksen saajan pitää kertoa seitsemän asiaa itsestään ja jakaa edelleen viidelle blogille.

1. Alkusyksyllä tulee hurja joululahja ahdistus, kun kaikille pitäisi keksiä jotain neulottavaa lahjaksi ja tykkääköhän ne niistä.
2. Purjehdusreissuilla ei ole neulomuksia mukana, se on lomaa.
3. Mun on pakko tehdä neuleet loppuun asti tai purkaa, keskeneräisistä tulee painajaisia.
4. Mä olen riippuvainen Ravelrystä.
5. En osaa virkata ohjeista
6. Neuleohjeita on ihan liikaa, mutta kun ne on niin ihania.
7. Musta on tullut neulehifistelijä.

Nyt sitten se kaikkein vaikein osuus. Kenelle mä oikein jaan tämän eteenpäin? Mä tykkään niin monista blogeista ja kuka ei ole vielä saanut. Käyn editoimassa tätä kohtaa, kun olen ratkaissut ongelman.

Kävin viime viikolla paikallisessa lankakaupassa ja yllättäen yksikään lanka ei puhutellut. Katselin siinä ympärilleni ja yhtäkkiä sellainen ristipisto ruusupakkaus alkoi kutsumaan vaativasti. Lankakauppias kuulusteli ankarasti, että olenko nyt ihan varma halustani ostaa tämän. Kyllä olen, välillä on kiva tehdä jotain ihan muuta. Mitä siinä pakkauksessa sitten oli?

Tällainen pohja ja

hurjan paljon lankaa.

Tästä tulee uuden sohvani sohvatyyny. Uutta sohvaa ei siis vielä ole, enkä ole käynyt katsomassakaan enkä ole päättänyt millainen sen pitäisi olla, mutta jostain se valinta on aloitettava.

Mini-Egyptin matkalta terkkuja

Kävin tässä toukokuussa eräänä lauantaina Egyptin matkalla tai pitäisikö sanoa egyptiläishenkisellä matkalla. Huomasin parinkin yhdistyksen matkoissa mielenkiintoisen Egyptin aarteiden näyttelyn Mouhijärvellä.

Retkelle lähdettiin aamupäivällä bussilla ja paluu oli illalla. Ensimmäisenä kohteena oli Kestikievari Liekoranta, jossa oli ruokailu. Näin ruoka-aineongelmaisena voin suositella paikkaa lämpimästi. Otin yhteyttä ennakolta ja minua oli odottamassa sopivat ruuat ja oli hyvää. Ruokailun jälkeen lähdettiin etsimään Villa Royal -nimistä huvilaa.

Näyttely on tällaisten arkeologisten rekonstrukioiden näyttely faaraoiden aikaisista näyttelyistä. Näyttely oli häkellyttävä kokemus, kun en tiennyt ihailisinko näitä aarteita vai itse huvilaa. Päätin ensin ihailla huvilaa ja sen jälkeen pystyin keskittymään näyttelyyn. On ihan erilaista tutkia jotain itse kuin katsella telkkarista. Opin kultauksista paljon ja yllättäen valaisimista, mutta se on ihan toinen juttu.

Kevään edistymisestä sen verran, että maailma on muuttunut vihreäksi. Parvekkeella hoitokasveista mustikkapensas kukkii komeasti.

Neuleissa huivimytty edistyy erittäin hitaasti. Kauhean vaikeaa päätellä minkä kokoinen sen pitäisi olla, kun pingotuksessa koko kasvaa huomattavasti.

Ohut, ohuempi, ohuin

Välillä sitä miettii onko mitään järkeä neuloa ohuen ohuesta langasta jotain. On siinä järkeä. Ohuesta langasta saa kauneimmat pitsihuivit. Oli pakko ottaa kuva kuinka ohutta tämä pitsihuivi lanka on verrattuna normaaliin ohueen sukkalankaan.

Valkoinen on Austerman Step Classicia ja violetti tätä mun huivilankaa Grignascon merinosilkkiä. Huivimalli muuttui matkalla muutaman kerran, kun lanka ja malli eivät toimineetkaan. Tämä versio on nyt edistynyt hyvin huolimatta ajanpuutteesta. Mytyn malli on North Roë Shawl ja löytyy Ravelrystä. Puikkoina 3,5 mm pyöröt. Jännittää millainen tästä tulee pingotettuna.

Mullapa on uusi sukkakirja. Siinä on värejä ja ihania malleja. Kun mä joskus saan mytyn valmiiksi, niin pääsen tekemään tuolta sukkia.

Kevään seurantaa ei ole ihan unohdettu. Kirsikkapuut kukkivat hienosti ympäri kaupunkia.

Hevoskastanja on saanut lehdet ja kukkien "töröt" kasvavat hienosti. Nyt odotellaan sen kukintaa.

Keväällä kiirettä

Onpas keväällä ollut valtava kiire. Kävin huhtikuun lopulla Ruissalossa kuvaamassa huiviani ja kevään etenemistä. Sinivuokot olivat valloittaneet koko saaren. Siinä keväisessä harmaudessa sinisen värin voimakas hehku näkyi kauas. On ne kauniita.

Color affection huivin kuvakin onnistui hyvin, kun se vihdoinkin suostui pysymään paikoillaan. Näistä väreistä tuli mukavan rauhalliset. Lankavalintaan olen edelleenkin tyytyväinen. Huivia voi pitää ihoa vasten eikä kutise.

Nyt vappuna olin jälleen Ruissalossa ja yllätyksekseni valkovuokot ovat valloittaneet saaren. Eikös niiden pitäisi ilmaantua vasta parin viikon päästä?

Oli siellä vielä tällaisia mysteerikukkiakin, joka todennäköisesti on ihan tavallinen, mutten tunnista. Kaunis sekin on ja kivan mallinen.

Hyvää toukokuun alkua!

Charlotta tuli kylään

Charlotta toinen malli tupsahti näytölle Ullan sivuilta ja kolahti heti. Lankalaatikon asukit heräsivät kertomaan, että nyt yksi vyyhti löysi mallinsa. Pakkohan se sitten oli. Lanka on Villa Mokan Mokkasukka väri Pennsylvania ja melkein koko kerä meni. Tein näitä matkasukkina neuletapaamisissa ja junassa. Ohjeen seuraaminen oli kieltämättä hieman haastavaa, mutta siitäkin selvittiin. Puikkoina 2,5 mm pyöröt.

Kaunis malli ja sopii tälle langalle. Kannatti taas antaa langan päättää miksi se isona haluaa.

Kädentaitomessut olivat maalis-huhtikuun vaihteessa. Ennen messuja olin ihastellut Ravelryssä Color Affection huivimallia, joka on yksinkertaisesti nerokas. Juuri sellainen neule, jonka haluaa hurauttaa näiden sukkien jälkeen. Messuilta tuli mukaan Dropsin BabyAlpaca Silk -lankaa huivia varten. Värivaihtoehtoja tuossa langassa ei messuilla ollut kovinkaan paljon, mutta nämä kolme sopivat yhteen. Puikot 4 mm. Lyhennetyissä kerroksissa kolmannessa osassa piti hiukan miettiä miten sen kierretyn silmukan saa kauniisti mukaan ja sekin onnistui. Tässä triohuivi.

Kuvasta ei kauhean hyvin näe sen rakennetta, mutta ehkä onnistun ottamaan siitä paremman kuvan joskus. Tässä kuitenkin paremmin värit.

Lankalaatikon ohuin lanka aloitti nyt vuorostaan hihkumaan miksi hän isona haluaa. Saapa nähdä miten tämän uuden projektin kanssa käy.

Jämälankojen kierrätystä

Viimeksi neulojalla alkoi vihertämään ja siitä lähti ajatus tehdä vajaista lankakeristä jotain kivaa. Lankalaatikkoon tarvitaan täydennystä jossain vaiheessa ja sitä varten lisää tilaa. Kun varsinaisesti nyt ei ole mihinkään neuleeseen tarvetta, niin tarvittiin tietysti koppa. Koppaan laitetaan kaikki valmistuneet työt, joilla ei ole vielä kohdetta tai joita ei vielä tarvita käyttöön.

Koppaan hyppäsi jo aikaisemmin valmistuneet kevät-sukat ja oranssit ihanuudet. Niiden lisäksi nuo kirjavat sukat ovat valmistuneet "viherryksen" aikana. Jälleen kerran Cookie A:n malli, tällä kertaa Knittystä Monkey. Varsi on neulottu 3 mm puikoilla ja kantalappua ennen vaihdoin 2,5 mm puikkoihin. Lankana on OnLinen supersocke 100 emotion II color.

Vaaleasta merinovilla-alpakkalangan lopusta tuli hansikkaat. Jännitys langan riittävyydestä jatkui viimeisiin silmukoihin ja riitti kuin riittikin. Hansikkaat on neulottu  2,5 mm puikoilla. Lankana on Katian Olé socks condor.

Ihanan pehmoista lankaa. Nyt on suurimmat vajaat kerät käytetty ja ihan niitä pikkukeriä on pakko käyttää barbien vaatettamiseen. Pikkuprinsessa huomautteli viimeksi asiasta ja nyt on hiukan tullut asiaan parannusta, toivottavasti nämä kelpaavat.

Katselin malleja stickatillbarbie.se sivuilta. Siellä on vaikka mitä kivoja, mutta mun neuletiheys ja jokin muu ei oikein täsmää, kun en saa niillä ohjeilla onnistumaan. Veikkaan käännösvirhettä tai sitten ne pitäisi neuloa tasona ja mä hurautan pyöröillä. Tai todennäköisempää, en lukenut ohjetta ensimmäistä riviä pidemmälle.

Rauhallista pääsiäistä!