maanantai 3. marraskuuta 2014

Muistoja matkalta ja syksyn neulomisia


Näinä syksyn kylminä, pimeinä ja märkinä päivinä sitä voi hetkeksi siirtää itsensä ajatuksissaan vaikka tänne. Heti tulee lämpimämpi olo ja parempi mieli. Tuosta kuvasta näkyy Azorien eteläistä saarta.

Ja tästä kuvasta kuinka korkea se laiva on.
 
Matkaneuleena ollut Anna-myssykin valmistui vihdoin, kun sain aikaiseksi purkaa väliaikaisen aloituksen ja muutaman rivin jälkeen silmukoin reunan. Ihan kivalle ja lämpimälle myssylle vaikuttaa.
Vieläkin naurattaa se, kun yhtäkkiä laivalla pyydettiin siirtymään sinne toiseen neuleryhmään ja kertomaan miten tällaista onteloneuletta tehdään ja miksi ihmeessä mä haluan tehdä noin lämpimän pipon.

Kotona verryttelin neulomistaitoa ensin hansikkailla. Lankana on Lidlin puuvilla-villalanka, joka tuntui ihan miellyttävältä. Ohjetta ei ole.
 
Välimäen Veeran Lankaleikki kirjassa on lippapipon ohje. Jostain kumman syystä tuli valtavan suuri tarve tehdä sellainen pienelle miehelle syntymäpäivälahjaksi. Pintaneule muistuttaa kinnasneulatekniikan jälkeä. Ohjeessa oli hiukan haastetta, mutta sain muokattua siitä sopivan. Syntymäpäiväsankari päätti itse koristukset.

 Koska tuo lippapipo oli niin hauska, niin sellainen oli ihan pakko itsekin saada.

Mukavaa syksyn jatkoa!

maanantai 20. lokakuuta 2014

Matkalla Atlantin yli

Olipa kerran varhainen elokuun lopun perjantai (klo 2.30), kun nämä kaverit omistajineen lähtivät pitkälle matkalle.
Pienten kohellusten jälkeen pääsimme ensimmäiseen turvatarkastukseen. Kohelluksiin kuuluu mm se, että lentosukkahousut kutistaa sen verran kroppaa, että housuja kannattaa nostella usein. Käsimatkatavaroissa kannattaa miettiä pakkausjärjestys paremmin. Automaattinen passintarkastus sujuu paremmin silmälasit päässä, niin näkisi lukea mitä siellä pitää tehdä. Kaikesta selvittiin ja oikea portti löytyi.

Vihreät kuplat ja iso harmaa nähtiin menemässä ruumaan. Lentomatkustaminen on nopeaa, mutta siinä on vain ne nousut ja laskut, jotka ei tunnu kivoille. Jonkun lehden kuvia tutkimalla meni ensimmäinen nousuahdistus. Ikkunasta maisemia katsellessa pystyi seuraamaan matkan kulkua ja ällistyin miten paljon Englannissa on peltoja, kaikki kaupungit ja kylät oli varmaan koneen toisella puolen.

Gatwickissa oli vaihto ja siellä turvatarkastus sujui oikein hyvin. Meidät vastaanotti valtavan kokoinen tanssiva Transformers. Kuuden tunnin odotus meni kuin siivillä. Jossain vaiheessa vihreät kuplat ja iso harmaa havaittiin siirtymässä seuraavalle koneelle.

Atlantin ylitys olikin Dreamlinerilla ja se on mun uusi suosikki. Korviin ei sattunut nousut ja se kulku oli tasaista ja nukutti hyvin. Elokuvia ja pelejä oli hyvä valikoima ja aina voi rupatella muiden matkustajien kanssa. Valitettavasti koneessa oli sairaskohtauksen ja sen vuoksi käytiin Bermudalla, mutta sekin lasku ja nousu sujui hyvin. Floridassa Fort Lauderdalessa oltiin pari kolme tuntia myöhässä ja maahantulomuodollisuudet meni niin kivuttomasti, että epäilin vielä taksijonossa ettei me olla maassa laillisesti. (oltiin me).

Aamulla herätessä oli tämä näky edessä ja voi sitä ihanaa lämpöä. Saisko tännekin?
Palmut kahisee kivasti ja ne kukki. Atlantin rannalla oli ihan pakko käydä. Vesi oli paljon lämpimämpää kuin meillä uima-altaiden vedet.

Yritin ottaa kuvaa varpaista Atlantissa, mutta vesi oli eri mieltä ja kasteli.
Sunnuntaina käytiin kuvaamassa Oasiksen sisaraluksen Alluren lähtö läheiseltä sillalta.
Sitten olikin maanantai ja meidän Atlantin ylityksen lähtöpäivä. Laivana Oasis of the Seas. Jälleen kerran päästiin turvatarkastukseen ja sen jälkeen kirjautumaan laivalle. Saatiin sea passit ja sen jälkeen ensimmäinen valokuvaus ja ylös odottamaan laivaan pääsyä. Ylhäällä ohjattiin määrätietoisesti istumaan tiettyihin paikkoihin eikä tyhjiä paikkoja saanut jättää. Sen jälkeen siitä rivi kerrallaan ohjattiin laivaan. Kenenkään ei tarvinnut ryntäillä ja kaikki sujui hyvin ohjatusti.
Ennen laivan lähtöä käytiin hakemassa molempiin hytteihin kaikille avainkortit. Sea Passilla pääsee vain omaansa. Useammalle ruoka-aineelle allergisena kävin jättämässä pääruokasalin infoon listan, mitä ruokia en saa syödä ja eikä siinä ollut heidän puolestaan mitään ongelmia, kun vaihtoehtoja löytyy aina. Ennen lähtöä on kaikille matkustajille pakollista saapua omalle pelastusasemalleen ja siellä käytiin läpi turvajutut ja piipattiin kortit. Laiva pääsi lähtemään ajoissa. Lähdössä piti hurjasti vilkuttaa webbikameroihin ja sitten oltiinkin jo Atlantilla.
Vihreät kuplat ja iso harmaa löysivät hytteihin jossain vaiheessa iltaa ja meillä olikin melkein heti ensimmäinen illallinen. Sain tilata seuraavan päivän ruokani aina edellisen illallisen loputtua ja minusta se oli oikein hyvä systeemi.

Atlantilla oli tyyntä, aurinkoista ja ihanan lämmintä. Päästiin muuten taas Bermudalle ja samasta syystä kuin muutamaa päivää aikaisemmin.

Löysin mun suosikin kuningas Julienin. Hillittömän hauskaa, kun tuttuja piirroshahmoja tupsahteli vastaan siellä täällä ja kamera oli aina mukana.
Laivan juoksu- ja kävelyrata oli mahtava. En tiedä mitä materiaalia se oli, mutta siinä pystyi juoksemaan ilman nivelkipuja. Siellä oli tavoite, että saataisiin yhtä paljon maileja kuin on matka Fort Lauderdalesta Malagaan, mutta taidettiin päästä melkein takaisinkin.
 Karuselli, josta joku oli helppo löytää.
Miten tämä matka nyt sitten liittyy neulomiseen? No tietysti siellä voi neuloa. Kirjassa Pipo on pääasia on hieno Anna onteloneulepipo, jonka halusin tehdä opittuani onteloneuleen sukkakisassa.
 Ylhäällä sai myös käsityöharrastajan voimajuomaa.
Laivalla kokoontui useampikin neuleryhmä ja me käytiin Viking Lounge iltapäiväryhmässä. Siellä oli mukavaa väkeä eripuolilta ja oli kiva nähdä mitä muutkin tekevät.

Azorit ohitettiin riittävän kaukaa ja sitten Eurooppa alkoi lähestyä hurjaa vauhtia, ihan kuin oltaisiin tultu alamäkeen. Malaga oli ensimmäinen virallinen pysähdys ja siellä mentiin kiertoajelulle. Ensimmäisenä meidän koti.
 On siellä palmu.
Lähtö illalla. Meitä oli saattelemassa uskomattoman paljon malagalaisia ja kaksi venettä suihkutti. Oli ihan liikuttunut olo, kun oli niin hieno lähtö.
Sitten olikin enää yksi meripäivä ja oltiin perillä Barcelonassa. Kolumbuksen patsasta piti käydä kuvaamassa ja sen jalusta oli aivan täynnä kaikenlaista.

Mielenkiintoinen kävelysilta.
Kaikki loppuu aikanaan ja niin tämäkin reissu. Kaverit pääsivät kotiin turvallisesti ja ehjinä. Pss, ne toisetkin kaverit pääsi omaan kotiinsa ja ne saivat matkalla uuden kaverin.
Reissun plussia: Lämpö, aurinko, ihanat hedelmät, palmut, kulkuvälineet oli aikataulussa ja me ollaan tosi turvallisia kaikkien turvatarkastusten jälkeen. Yhtään turhaa vaatetta ei ollut mukana ja osa kävi pesulassa parikin kertaa. Kielitaito ei ole rapissut ja saksaakin tarvitsin uusien tuttujen kanssa. Ei aikaero-ongelmia minulla, kun kaikissa kulkuvälineissä pystyy nukkumaan.

Reissun miinuksia: Se lämpö jäi sinne ja ne palmut ja ne hyvät hedelmät. Aikaero ja pitkä matkustaminen oli matkakumppaneille liikaa ja pari lisäpäivää ennen Atlanttia olisi voinut olla paikallaan.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Sukkakisan jälkeiset tunnelmat

Pakko hiukan vielä hehkuttaa sukkakisan jälkeisiä tunnelmia. Kaikki 45 kisaajaa, jotka saivat kaikki sukat annetussa ajassa valmiiksi, saivat näin hienon merkin.
Kisan jälkeen ei kyllä ole tehnyt mieli lukea yhtään sukkaohjetta. Yhdet puuvilla-villasukkalangan jämät käytin sukkiin, mutta mitään ohjetta ei tullut ja jämäkerät on nyt pois laatikoista. Niistä tuli ihan kivat sukat. Varpaissa on OnLinen jämiä ja loput on Lidlin sukkalangan jämiä.

Vaihtelun vuoksi rupesin ompelemaan. Onni on ompelukone, joka osaa ja pystyy ompelemaan yhtä sun toista ja tällä kertaa trikoopaitoja. Ohjeet on Ottobre 5/13 lehdestä. Hihoihin ja helmoihin lisäsin ensimmäisen harjoittelupaidan jälkeen kuusi senttiä.






Osa paidoista lähtee kesälomareissuun mukaan. Kesäloma alkaa ihan pian!


torstai 31. heinäkuuta 2014

Heinäkuun kisasukat valmiina

Tour de Sock sukkakisa jatkui vielä heinäkuun. Oman tulostavoitteeni saavutin ja kaikki kuusi paria sukkia on valmistuneet ajoissa.

Neljäntenä sukkana julkaistiin Dazzle Them From Behind ohje. Lankana on itse värjättyä lankaa ja puikkona varressa 2,5 mm ja kantalapusta kärkeen 2,25 mm. Sukkamallin takaosaan tuli paljon helmiä.
Viidentenä sukkaohjeena julkaistiin Arch-Nemesis. Malli vaati bling-lankaa ja lankalaatikosta löytyi Lanitium ex Machinan kultasäikeinen Glacier. Lanka oli kisan sponsorilankaa ja sain siitä pisteen lisää.

Kuudennen kohdalla melkein luovutin jo ohjetta lukiessa, mutta aamulla sain tilauksen näistä onteloneulesukista ja kun lankaakin tuotiin, niin pakkohan se oli. Ensimmäinen onteloneule ikinä. Onneksi onteloneuleen ohje oli sentään symmetrinen.

Viimeisen sukan valmistuttua huokasin helpotuksesta. Kaksinkertainen sukka ja kolmenkymmenen asteen helteet. Olin kuin piirroselokuvien hahmot hien suihkutessa ympäriinsä, onneksi sukat eivät huovuttuneet. Ensi vuodesta en sano vielä mitään, mutta kyllä tämä aikamoinen urakka on ollut.

Välityönä seuraavaa ohjetta odotellessa neuloin jämälankoja kulutellessa Tiina Kuun Kaarisillan.

Nyt aion syventyä uuteen kirjaan nimeltä Sukupolvien silmukat.


keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Kesäkuun kisasukkia valmistuu

Tour de Sock sukkakisa käynnistyi kesäkuun ensimmäinen pitkän odotuksen jälkeen vihdoinkin. Seuraavaan sukkaohjeeseen asti olisi aikaa saada valmista. Aikaa oli kymmenen päivää.

Ensimmäinen malli on nimeltään Wye. Lankana Handun totinen ja syvä sininen, joka oikeasti on paljon kuvan väriä tummempi. Varressa pitäisi näkyä timanttikuvio ja nämä aloitettiin varpaista.

Seuraava ohje julkaistiin 10. kesäkuuta ja se olikin hempeä pitsikuvio Kam Chu. Lankana on itse värjättyä saksalaista sukkalankaa. Tykkäsin valepalmikosta hurjasti.

Seuraava ohje tulikin sopivasti juhannukseksi ja se oli kauhistuksekseni kirjoneuletta. En ole ikinä tehnyt kirjoneulesukkia, mutta kisatessa on pakko unohtaa ettei osaa jotain. Onneksi olin neuletapaamisissa kysellyt miten kirjoneuleessa kuuluu pitää lankoja ja muita vinkkejä. Niinpä askartelutehtävien jälkeen pääsin neulomaan Roll the Bones sukkia. Lankana on Roosa-nauhan tumman harmaa ja loppujämiä Regian Fluormania langoista. Niistä tuli kivat sukat ja mikä parasta mahtuu jalkoihin.
Seuraava ohje julkaistaan heinäkuun ensimmäinen. Tähän mennessä olen pysynyt tahdissa oikein hyvin, vaikka ei mun kai pitänyt kisailla kuin hupimielellä.

Hauska kisa tämä on ja hyvin on oppinut laskemaan ohjeiden julkaisuajat meidän aikavyöhykkeellä.

lauantai 31. toukokuuta 2014

Toukokuun touhuiluja

Kylläpä toukokuu on hujahtanut nopeasti. Jaipur silk on pitkään huudellut olevansa ihan kyllästynyt olemaan vain vyyhdeillä ja vihdoinkin löysin sille kivan mallin Wellen in Pink. Huiviin meni kaksi vyyhtiä eli 600 metriä lankaa. Huivi sopii hyvin myös iltapuvun kanssa. Silkkilanka oli mukavan tuntuista neuloa ja pingottui kauniisti.
Huivi-intoilun jatkuessa päätin neuloa pois jämäkerät omasta Color-affection huivista ja raitamallilla mentiin taas ja tekniikka oli tuttu tehdään niin pitkälle kuin riittää ja ja raitoja paljon. Lankana on Dropsin Alpaca-silk.

Kummityttö pyysi tekemään sukkiin leveämät nilkat ja tein jouluksi antamani sukat uudestaan ja tällä kertaa mallina oli Hannah-sock. Lanka on itse koolattua.

Ilmoittauduin tänä vuonna Tuor de Sock kisaan ja harjoittelin mun suosikkisukilla viime vuodelta. Malli on Euclid ja paljon helpompi kuin kuvittelinkaan. Kantapäät oli kyllä kamalan pitkät ja niiden kohdalla melkein into lopahti.

Kisan alku odotellessan tein taas barbille vaatteita.

Huomenna se kisa alkaa ja jännittää ihan kauheasti.



maanantai 21. huhtikuuta 2014

Ullan upeat mallit

Uusin Ulla ilmestyi ja kansikuvana on Hovineitosukat, jotka kiljuivat haluavansa heti valmiiksi ihanasta sinisestä langasta, jonka ostin Inaya Creationsilta. Tein sport vahvuisten sukkien ohjeella ja 3 mm puikoilla. Näin upeat näistä tuli. Malli oli upea ja langassa mahtava väri.
Hiukan taas vanhingossa muokkasin ohjetta. Jatkoin kantalapun tuolla samalla mallineuleella kuin varressa ja huomasin vasta myöhemmin, että siihen piti tehdä vahvistettu kantapää.



Huivipuffalangasta syntyi tämä upea huivi, ohje löytyy myös Ullasta. Myrskylintu on ohjeen nimi. Lanka on mukavan tuntuista neuloa.
Nyt on joku huivituskausi menossa, kun katselen huivimalleja ja mietin mitä lankoja olisi olemassa ja sopiiko ne tietyille malleille.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Valmista tulee

Jee, se on vihdoinkin päätelty.
Lanka on Katian Air Lux. Malli on Suvi Simolan 5200K. Tein numeroa liian ison koon, kun halusin saada tuon laskeutumaan kunnolla. Hm.. kuvasta se ei kyllä näytä sille. Lanka on sellaisen mohairihtavan huivilangan tuntuinen. Mallia on hiukan modattu: tein pitkät hihat ja jätin helmasta taskun pois.

Ulla-kalenterissa oli aivan ihanat Piparminttu-sormikkaat ja pakkohan ne oli tehdä. Lankana on Lorna´s Laces ja puikot 2,25 mm. Tein niihin peukalokiilat, mutta muuten ehkä ovat ohjeen mukaan.
Katselin tässä hiljattain, että sukkien neulomisesta on jäänyt pieniä lankakeriä ja jotain niistä pitäisi keksiä. Kantapäistä oli kokeilematta jälkeenpäin tehty kantapää ja tein tällaiset hauskat sukat luuppaamalla (magic loop) kaksi kerralla varpaista varteen. Kantapää onnistui kerralla oikeaan kohtaan ja istuu hyvin.