perjantai 30. joulukuuta 2011

Loppuvuoden tapahtumia

Joulun jälkeinen myrsky oli aikamoinen. Meilläkin pikkuiset lähtivät sähkökatkosta ja pimeää pakoon ja sain annettua molemmille lämpimät sukat. Siis ne viimeiset lahjat, jotka eivät valmistuneet ajoissa. Nimilappuja en ehtinyt ompelemaan, mutta kelpasivat ilmankin.

Pikkusupermies sai samanväriset sukat kuin Papallakin on. Se urheilukerrastoissa käytettävä poly on polypropyleeni. Näissä on ihan tavallinen kantapää. Lankana Opal Sport II, joka on atmungsaktiv ja jotain muuta saksaksi. Puikot 2,5 mm


Pikkuprinsessa sai nämä minipolut. Lankana on Strömpegarnin Bamboo ja varressa SMC Rheuma Thermal Wolle Premium. Puikot 2,5 mm
 
Kävin alennusmyynneissä ja löysin vihdoinkin olohuoneeseen uuden valaisimen ja tämä oikeasti valaisee.  Katossa on vielä hiukan vanhan valaisimen tekemiä sotkuja, mutta eiköhän mikrokuituliinalla tehdä ihmeitä.  Kriteerit valaisimen suhteen oli, että sen pitää valaista hyvin ja lampun vaihdon pitää sujua nopeasti. Toivottavasti tämä energiansäästölamppu on niin hyvä kuin väitettiin.

Kun onnellisena ihailin lamppuani, päätti televisio tipauttaa minut täysin maan pinnalle. Se hyppäsi tasoltaan alas, ruutu lattiaan päin. Mä en kyennyt kuin haukkomaan henkeä ja sitten varovaisesti kävelin lähemmäksi ja otin johdon irti. Televisio on vielä sellainen kuvaputkellinen ja painava. Sain äherrettyä sen oikeaan asentoon ja sen jälkeen soitin apua. Ainoat näkyvät vauriot on tuossa kulmassa.
Kuva siihen tulee hyvin ja ääni kuuluu. Päätin kuitenkin toistaiseksi siirtyä kauemmas katsomaan ohjelmia. Televisio on nyt tehotarkkailussa ja ehkä mun täytyy ruveta lukemaan mainoksia tarkemmin. Millaisiakohan ominaisuuksia niissä nykyään kuuluu olla?

torstai 29. joulukuuta 2011

Suuri joululahjapaljastus

Jaksoin odottaa näin kauan ennen kuin kerron. Aloitin joululahjojen tekemisen jo syyskuussa ja kerrankin olin ajoissa. Tosin kahdelle nuorimmalle keksin kokoajan lisää ja lisää lahjaideoita ja lopulta aattoaamuna oli pakko luovuttaa ja todeta ajan loppuvan.

Aloitetaan nuorimmasta lahjojen saajasta. Pikkusupermies sai tomaattikantapäätestauksen. Kantapää näyttäisi toimivan, kuvien ottaminen olikin sitten hiukan haastavampaa. Jalka ei millään pysynyt paikallaan riittävän kauan ja kamerakin alkoi kiukuttelemaan.


Lankana on uusi tuttavuus Rico designin Superba Bamboo.

Puikot 2,5 mm

Kestää konepesun 40° villanpesuohjelmalla.





Sukkien lisäksi täytyy käsien pysyä lämpimänä. Tein pitkästä aikaa lapaset.

Lankana on Novitan Bambinoa, sitä villaista versiota.

Puikot 3,0 mm

Kestää konepesun 40° villanpesuohjelmalla.



 

  
Sitten pikkuprinsessan lahjat. Hän yllätti syksyllä soittamalla ja kertoi tarkkaan mitä haluaa ja tarvitsee. Oli kiva tehdä sen perusteella.



Lankana Sandnesgarnin Lanett turkoosit hansikkaat, joissa on vaaleanpunaisella Knopp-langalla virkatut kukat.

Puikot 2,5 mm


Kestää konepesun 40° villanpesuohjelmalla.



Kynsikkäiden lankana Novitan Bambino ja Gjestalin Knopp.

Puikot 3,0 mm

Kestää konepesun 40° villanpesuohjelmalla.



Nuppusen tuubihuivi onkin jo esitelty ja lahjan saaja on ilmeisen ihastunut siihen. Kävin hakemassa samaa lankaa lisää ja teen itsellekin sellaisen. Tuubihuivi on käsinpestävä, mutta tarvittaessa sen varmaan uskaltaisi laittaa pesukoneeseen kylmään villakehtoon.

Pikkusupermiehen ja pikkuprinsessan vanhemmat saivat seuraavat lahjat


Myssyyn tuli ohjeeksi, että sen pitäisi olla sellainen, joka ei litistä hiuksia. Tämä on varmaan sopivan väljä.

Lankana Sublime lustrous extrafine merino dk

Puikot 4,0 ja 4,5 mm

Kestää konepesun 40° villanpesuohjelmalla.

Kauluriin ohjeena oli ettei saa kutittaa. Lankana Online Linie 8 starwool maxi.

Puikot 4,5 mm

Kestää konepesun 40° villanpesuohjelmalla.




Tänä vuonna isä sai itseneulotun lahjan.


Lankana Opal Sport II. Siinä on sitä samaa polyä, joita on urheilukerrastoissa. On näissä villaakin.

Puikot 3,0 mm

Kestää konepesun 40° villanpesuohjelmalla.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Rauhallista Joulun aikaa

Joulupukin apupajassa alkaa olla viimeistelyjä vaille valmista. Paketointiurakka on perinteisesti aatonaaton paniikin aihe. Joulun jälkeen päivitetään tiedot tehdyistä neuleista. Niitä on aika paljon.

Suurtorin joulumarkkinat kärsivät jatkuvista kaatosateista. Vettä on tullut runsaasti ja hiukan vieläkin enemmän aamusta iltaan. Mukavaa, että siellä on ollut runsaasti väkeä paikalla kaikesta huolimatta. Sunnuntaina katselin taas sitä pientä parveketta, josta joulurauha julistetaan. Se on luonnossa ihan mini, mutta televisiossa koko alue näyttää valtavalle.

Joulun perinteisiin kuuluu joululaulut ja ehdin kuin ehdinkin sunnuntaina Tuomiokirkkoon laulamaan. Mitenköhän aikaisin sinne täytyy mennä? Kaksikymmentä minuuttia ennen tilaisuuden alkua kirkko oli aivan täynnä. Seuraavaa vuotta varten itselle muistiin: ota kokoontaitettava tuoli mukaan.

Rauhallista Joulun aikaa!

maanantai 28. marraskuuta 2011

Tonttuja ja blingiä

Tonttutarkastaja saapui tutkimaan onko pajassa jaksettu tehdä ahkerasti lahjoja. On jaksettu ja hän päätti tyytyväisenä jäädä myhäilemään vielä hetkeksi.

Joulumyyjäiset on hauskoja. Välillä sieltä tekee mukavia löytöjä. Kannattaa käydä erikoisemmissakin myyjäisissä tai joulumarkkinoilla. Olen käynyt nyt kolmet myyjäiset ja selvästi röyhelöhuivit ja trikoosta virkatut korit on tämän talven hitti. Erikoisimpia ja kiinnostavimpia tuotteita oli viikonloppuna Nykyaikaisilla joulumarkkinoilla Vimmassa.

Tämän joululahjan uskallan laittaa näytille. Päätin tehdä Nupulle tuubihuivin, jossa on valkoista paljettilankaa seassa. Talvella pitää olla jotain hauskaa ja blingiä.

Lankana on SandnesGarnin Easy ja Marks&Kattensin Paljett. Puikkoina 10 mm pyöröt. Ohjeen sain lankojen mukana Lankabaarista. Paljettilangan tosin vaihdoin tähän toiseen, mutta idea sama.

Täytyy vieläkin ihmetellä miten 10 mm puikot tuntuivat ihan oudoille. Kaikki liikeradat neuloessa piti hakea uudestaan. Olen tottunut tekemään 2,5 mm ja 3 mm puikoilla.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Aurinkoiset ihanuudet

Ostin keväällä oranssia Puffalan sukka-puffalankaa. Vihdoinkin keksin langalle oivan mallin ja pääsin jälleen harjoittelemaan varpaista varteen sukkia. Tämä kantapää tuntui onnnistuvan parhaiten tähän mennessä.



Malli Cookie A:n Baudelaire-sukat Knittystä.

Langan väri Aurinkokeiju. Aivan ihana väri syksyn pimeyteen. Lanka on mukavan tuntuista.

Puikot 2,5 mm ja varressa 3 mm.









Olen hakemalla hakenut Turusta yksivärista Kirjo-Pirkkaa ja saanut vain pään pyörityksiä ettei sitä ole tai selityksiä, että sen nimi on tuo siksi, että se on kirjavaa. Ei mennyt selitykset läpi. Onneksi sitten tuli eteen koulutuspäivä Helsingissä ja kurssin jälkeen suunnistin Helskyn myymälään ja siellähän oli vaikka mitä ihania värejä yksivärisenä. Otin nyt vain valkoista ja punaista ja nyt hiukan kaihertaa, kun en ottanut yhtä kaunista sinistä. Saa sitä onneksi lisää, kun vanhoja lankoja on kulutettu pois.


Kiertelin Helsingissä muissakin lankakaupoissa, mutta muuta lankaa en ostanut. Mä olen näköjään kouluttanut itseni hyvin, ettei uutta lankaa saa ostaa kuin suoraan uuteen projektiin. Sukkalangat on poikkeus, kun sukkia tarvitaan aina. Sukkalangoille on varattu 15 litran laatikko ja niiden on mahduttava sinne.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Oivalluksia ja onnistumisia

Pitkän harkinnan ja Räveltämöstä saatujen vakuuttelujen jälkeen uskaltauduin laittamaan alpakkaisen huivin pesukoneeseen. Alpakka on äärettömän herkkä huopumaan ja pesuveden pitää olla kylmää. Tutkin pesukonetta ja harkitsin vaihtoehtoisia ohjelmia ja päädyin valitsemaan villakehdon kylmällä vedellä. Huivin laitoin vielä varmuuden vuoksi pesupussiin. Sen jälkeen jännitettiin. Yllätys oli suuri, kun pesu onnistui.



Pesun jälkeen laitoin huivin uudestaan pingotukseen ja siitä tuli jälleen upea.

Malli on Strangling Vine Scarf, lankana on Dropsin alpakka.











Niiden psykedeelisten murheenkryynisukkien jälkeen on ollut ihanaa saada onnistuneesti asioita valmiiksi. Totesin vanhan neulepiponi olevan nuupahtanut ja kaulurikin on vähän entinen. Niinpä suuntasin lankakauppaan tutkimaan valikoimia ja löysin ihanan vihreän Rico Designin Essentials merino dk lankaa ja sen jälkeen puikot suihkimaan. Nämä siitä syntyi. Lankaa näihin kahteen meni kolme kerää.


Kaulurin malli on Eleanor Knittystä.

Puikkokoko 5 mm, 4 mm ja 3,5 mm. Väri oikeasti on tummanvihreä.


Pipon malli 38 Moda 5/2011. Aloitin ohjeen mukaan ja sen jälkeen  unohdin lukea ohjetta ja sävelsin loput.

Pipoa esittelevä malli on nimeltään Olivia ja hän on aika hämmentynyt uudesta urastaan neulemallina.


Joululahjapaja on edelleen suoltanut lahjoja ja niistä vasta paljon myöhemmin.





Tässä kaiken muun ohella olen testaillut Kuolemajärven kansallispuvun sukkien neulomista. Ohjeessa oleva neuletiheys on kyllä jostain hyvin syvältä. Austermann Step classicin suositusneuletiheys on 30 s x 42 krs = 10 cm. Ohjeessa se on 4 s x 5,5 krs = 1 cm. Mä sain aikaiseksi ohjeen neuletiheyden ja lanka menee ihan tukkoon, eikä niistä kaksinkertaisista nurjista tai muista erikoissilmukoista saa mitään selvää. Päätin heittää ohjeen nurkkaan ja tehdä sukat niin kuin parhaaksi näen. Teen niistä harjoitusversion ensin ja katsotaan sitten mitä tapahtuu.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Lentävä lankakiekko osa 2

Joidenkin lankojen kanssa ei vaan suju. Tämä lentävä lankakiekko on yksi niistä. Kuviota muodostui aika heikosti. Lanka ei mennyt samaa tahtia toisen kanssa ja siellä oli paljon katkoja ja yhdistelyjä.




Ehkä tämä lanka tarvitsee vielä aikaa kehittyäkseen tai mulla oli maanantaikappale. Sukista tuli tämän näköiset.


 Puikkoina oli Prymin  2,5 mm 1 m pyöröt. Puikot toimi loistavasti tässä taikalenkkineulonnassa. Neuloin sukat varpaista varteen.

 Loppua kohti punainen ja vihreä haalistuivat ja musta väri muuttui hallitsevaksi. En tykännyt.



Yritin ottaa kuvia kuinka mustiksi kädet tulivat neuloessa. Koskaan ennen ei tällaista yllätystä ole tullut vastaan. Väri ei lähde kunnolla pesemällä pois.


Värien haalistuminen näkyy tässä alakuvassa hyvin.



Pesin valmiit sukat ja sitä mustaa väriä lähti ihan tolkuttomasti. Olen ihan ällistynyt edelleenkin.

Tuo värjäävä sukkalanka ja viikolla ollut kaamea pikaflunssa aiheuttivat sen, että katsoin tarvitsevani jotain ihanaa. Sitä paitsi talveksi tarvitaan uusi asusteita. Kävin pitkästä aikaa Lankabaarissa tutustumassa valikoimiin ja kaikkien mahdollisten lankojen joukosta tämä ihanuus tuli kotiin.

Kyseessä on Malabrigo sock 100 % merinovillaa ja niin halittavan pehmoista. Siitä tulee minulle kauluri.. ehkä. Tai jotain muuta ihanaa.

Jokin aika sitten ostin tämän uuden kirjan Varpaista Varteen. Flunssasta toipuessani lueskelin sitä rauhassa, siis ilman että neulon ja surffaan netissä yhtäaikaa. Joka tapauksessa olen hihitellyt sitä, että miten voi kokoajan lukea että sukan pituus on jotain ja kuitenkin siinä luki sukan ympärysmitta on jotain. Onneksi en ollut vielä ruvennut tekemään sieltä mitään.

Joululahjapaja jatkaa taas touhujaan. Muutakin yllättävää voi tulla  vielä vastaan, mutta siitä sitten ensi kerralla.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Lentävä lankakiekko

Joululahjoja on väsätty Elli-tontun pajassa ahkerasti ja tuli aika pitää taukoa. Päätin vastata lentävän lankakiekon kutsuun ja aloittaa vihdoinkin sukkien tekemisen taikalenkkinä molemmat kärjestä alkaen.


Lanka on tällaisella kiekolla ja siinä näkyy värit selkeästi. Työnsin rautalangan keskustan muovitulppien läpi ja kiedoin sen henkariin kiinni. Kehuin itseäni tästä loistavasta ideasta, kunnes tuli aika purkaa. Niin miksikö tuli aika purkaa...


.. ihan hyvillä näyttää joo. Mutta mä en käytä tossuja villasukkien sisällä. Niistä tuli valtavat, aivan käsittämättömät. Sitten alkoi ahdistamaan se, ettei värit osu samoihin kohtiin.

Ne vaan oli pakko purkaa. Tuohon hienosti kiinnitettyyn kiekkoon ei sitten ihan helposti kiedottu lankaa ja päätin irroittaa toisen reunan. Ei olisi pitänyt! Siitä se katastrofi alkoi. Mä en oikein tiedä mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä kiekon keskitötterö oli irti ja lanka oli yhtenä valtava solmukasana lattialla.

Purkamisen lisäksi toiseksi kauheinta neulomisessa on solmut. Mun oli pakko selvittää se sotku juuri siinä paikassa ja istuin lattialla puoli viidestä yhteentoista, jouduin jättämään neuletapaamisen väliin  ja nyt mulla on kaksi pientä lankarullaa.

Tämän lähes traumaattisen kokemuksen jälkeen siirryin taas tontunpajan hommiin ja kokeiltuani onnistuneesti pikkujuniorin sukkiin tomaattikantapäitä (enkuksi sweet tomato heel) arvelin kykeneväni jälleen neulomaan tästä langasta jotain. Nyt on pienemmät puikot käytössä ja katson vain yhtä sukkaa kerrallaan enkä vertaile onko kuviot samat. Yksivärisen langan ostamisessa on edelleen puolensa.

torstai 8. syyskuuta 2011

Syksy ja kylmä saa tulla

Talvi tulee joka vuosi yllättäen ja lämmitys unohtuu laittaa töissä päälle. Olen kerrankin varautunut ajoissa. Hansikkaista jäi hiukan opussumilankaan ja keksin, että saan siitä lämpimät rannekkeet. Malli on ihan itse keksitty ja kivalta tuntuu.



Puikkoina 3 mm pyöröt

Lanka on viime syksynä Vihreästä Vyyhdistä hankittua. Sitä on vielä ihan pieni nöttönen jäljellä.






Fleecepeitto täytyy vielä muistaa viedä kaappiin valmiiksi. Viime syksynä tarkenin oikein hyvin peittoon kääriytyneenä.


Nyt on joululahjojen mietintämyssy on päässä ja ensimmäinen lahja on tekeillä. Aika kuluu kamalaa vauhtia ennen joulua ja totesin, että lahjat on pakko jo aloittaa.

Tosin tuo lentävän lautasen lankakiekko eli Schoppel Wollen Fliegende Untertasse huutelee kauheasti haluavansa sukiksi. On se jo malliakin ehdotellut ja imuttanut 3mm pyöröpuikot viereen odottamaan. Toivottavasti se jaksaisi odottaa tämän ensimmäisen lahjan valmistumista.

perjantai 26. elokuuta 2011

Melkein vuosi siihen meni

Summit-huivi on vihdoinkin valmis! Aloitin sen viime vuonna 30.8. ja tänään otin huivin pingoituksesta ja päättelin ja kuvasin. Se on valmis. Malli oli ja on edelleen mukavan nuorekkaan näköinen. Mallin oppi kerrasta ja sen jälkeen se on ollut matkaneuleena. Nyt päätin ryhdistäytyä ja tehdä sen vaikka väkisin valmiiksi. Tarkoitus oli myös vapauttaa puikot.




Malli löytyy Knittystä täältä

Lankana Vuorelman Satakieli, joka on ostettu kauan sitten Lahdesta Vuorelman pihatorilta.

Puikkoina 3,5 mm pitsi Addit

Huivin koko on 160 x 75 cm




 


Kesälomaretken tein nyt vasta elokuussa. Matkari järjesti reissun Seilin saarelle ja Nauvoon. Kesällä näin Teemalta Seilin naisista kertovan ohjelman ja siinä kaikki paikat näytti jotenkin paljon suuremmille. Tässä on kuva kirkon luota. Paikan kellot on tuolla katoksen alla. Pitäisikö tuota kutsua kellotorniksi vai kellokatokseksi?


Kirkon sisällä oli tällainen kynttiläpidike. Neulojana tietenkin heti oivalsin, että näitä pitäisi olla kaksi lähekkäin ja kynttilät pois. Miten kätevää olisikaan keriä vyyhdit seinäkäsien avulla. Ehkä ei kuitenkaan kirkossa, mutta kotona tai mökillä. Oikeasti tuollainen käsi on varmaan hämärässä kynttilän liekin lepatuksessa varmaan aika pelottava.


keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Vepsän taika on murtunut

Vihdoinkin Vepsän taika on murtunut. Pääsin sinne vihdoinkin purjehtimalla, kun laiturissa on meidän mentävä aukko. Vepsä on Turun kaupungin omistama saari Airistolla. Kahvila-ravintolassa oli ruuhkaa, mutta palvelu pelasi todella hyvin.
Kulkureitit ovat kivoja luontosuhdeongelmaisellekin. Tai ehkä lähinnä olen punkkikammoinen tai ötökkäkammoinen. Olisin halunnut päästä eteläosan näköalapaikalle, mutta se luontopolku oli liian "luonnollinen"  ja hylkäsin sen vaihtoehdon.

Viime kerralla kirjoitin Knittyn mallista, joka kiljui haluaan tullakseen tehdyksi. Ohje löytyy täältä. Olen ottanut tavaksi tehdä näitä erikoisia malleja. Huolestun sitten, kun en enää ymmärrä mitä ohjeessa lukee. Pääseeköhän sillä perusteella muistitesteihin?

Uudet sukat on tehty sukkalaatikon jämälangoista ja ne kuvattiin veneen kannella.






Lankana on Step classic ja puikkoina 2,5 mm pyöröt. Nämä ovat ensimmäiset sukat, jotka olen aloittanut kantapäästä. Langan riittävyys oli kokoajan vähän ongelmana, mutta riitti kuitenkin. Kantapää ei ollut ollenkaan niin vaikea kuin kuvittelin. Ohjeen linkkina on videonpätkä ja se avasi spiraalin neulonnan ja sen jälkeen kannattaa mennä ohjeen mukaan vaihe vaiheelta. Mä laitoin pikkukerille 4,5 m lankaa, mutta siinäkin oli hiukan liikaa.

Tänään olin Seikkailupuistossa pikkuihmisten kanssa leikkimässä ja sitä paikkaa voi kyllä suositella. Siellä riitti touhuamista.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Polvisukkia ja kirjoja

Sain loistavan oivalluksen heinäkuun alkupuolella. Kun tekee polvisukat, niin lankaa kuluu enemmän. Ostin viime kesänä Vihreästä Vyyhdistä OnLinen supersocke 100 Emotion II Color -lankaa pari kerää eikä se ole millään tuntunut hupenevan.

Hetken tuumattuani totesin, ettei minulla ole aavistustakaan paljonko silmukoita pitäisi olla, jos aloittaa varresta. Ihan kuin joku kuiskaisi mittanauha ja mallitilkku - ai mää vai? Paljon helpommalla pääsee varpaista aloittaessa ja silloin voi kokoajan kokeilla ja lisäillä silmukoita tarvittaessa. Tällaiset niistä sitten tuli.

Puikkoina oli 2,5 mm pyöröpuikot ja hurautin nämä taas magic looppina. Kantapäät onnistuivat yllättävän hyvin, purin vain kerran. Yläosaan ennen resoria laitoin mahdollista nauhaa tai kuminauhaa varten valmiiksi oman kujan, kun resorit lörpsähtää jossain vaiheessa.

Väri on kyllä kieltämättä aika eksoottinen, mutta ne oli kerällä suloisen värisiä. Sukat painaa 100 g ja minulla on edelleen toinen vajaa kerä jäljellä. Ilmeisesti olisi pitänyt tehdä reisisukat tai potkuhousut?

Olen hankkinut neulekirjoja viime aikoina ja tästä Neulomolaisen sukkakirjasta jo mainitsinkin, tässä kannesta kuva.
Yritin jo tehdä sieltä jotain, mutta yksi Knittyssä ollut malli kutsuu kiljuen.

Päätin sitten hiukan sivistää itseäni suomalaisesta kansanperinteestä ja hankin nämä kaksi Mary Oljen kirjaa, jotka ovat näköispainoksia 1940-luvulta.


Enhän mä enää kykene nukkumaan, kun nämä kirjat on niin jänniä! Sukkakirjasta olen oppinut, että jokaisen itseään kunnioittavan naisen sukissa pitää olla takasauma. Mun on varmaan pakko tehdä polvisukat uusiksi.

Sen Kuolemajärven kansallispuvun julkistamistilaisuudessa vilautettiin sukkia ja räpsäsin tietysti niistä valokuvat ja tuosta sukkakirjasta löysin, että se on Koivistolta talletetun sukan malli. Epäilin alunpitäen sitä Äyräpään sukaksi, mutta tarkastin kuvat ja mallipiirustukset tänään. Nyt mua kyllä hiukan epäilyttää, että onko sukkamalli ihan oikea tuohon pukuun. Se varmasti selviää jossain vaiheessa.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Alpakkalanka ja 30 asteen helteet

Olen tehnyt tärkeän havainnon tämän kesän aikana. Alpakkalankaa ei kannattaisi neuloa 30 asteen helteillä. Parin kerroksen välein piti käydä pesemässä kädet. Se on vielä jäänyt epäselväksi kumpi oli hikistyttävämpää neulominen ja käsien pesulla ravaaminen.

Nämä työkaverin viime talvena tilaamat käsineet on vihdoinkin valmiit. Aloitin jo helmikuussa ensimmäisen yritelmän, mutta jostain syystä niistä tuli räpylät, seuraavista vähän pienemmät jne. Olen neulonut alpakkalangasta paljon ja sillä tämä on ollut hyvin hämmentävää. Ilmeisesti osaa neuloa käsineitä vain itselleni?
Malli on itse keksitty ja kokeilemalla löydetty. Puikot 2,5 mm. Kuusi helmeä kummassakin. Lankana Drops Alpaca.

Tässä vielä purjehdusretkeltä kuva. Se on vaan niin söpö.

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Pääsin neulomaan pinkkiä

Viimeksi kerroin tehneeni uudet mysteerisukat. Tässä niistä hiukan parempi kuva. Kirjailut puuttuu, mutta ne on ihan kivat ilmankin. Mietin vielä asiaa.

Näistä sukista tulikin mieleeni, että tilasin neulomolaisten sukkakirjan Varresta Varpaisiin. Siellä on vaikka mitä kivoja ohjeita. Neulomolaiset hiiltyivät siihen, ettei Novitalla saatu luvattua sukkaliitettä aikaiseksi ja päättivät tehdä oman. Ilmeisesti se luvattu liite on nyt siirtynyt syksyyn.

Korutapaamisessa torstaina tein nämä silmukkamerkit ja korvikset. Niistä tuli ihan kivoja. Silmukkamerkit täytyykin laittaa neulekassiin, niin tulevat käyttöön.



Keskiajan markkinoilla kävin äkkiseltään torstain tukahduttavassa helteessä. Siellä olisi ollut niitä upeita puisia nappeja, mutta vielä on viime vuotisiakin jäljellä. Katsotaan ensi vuonna uudestaan. Lankaakin näin Puffa-lankaa ja Nauravan lampaan lankaa. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, niin pääsin ohi ostamatta, mutta en hypistelemättä. Mä tiedän mistä niitä saa tarvittaessa.


Täti oli onnistunut vahingossa kutistamaan toisen alpakkaisen rannekkeensa. Se oli hypännyt pesukoneeseen ja on nyt barbin ranneke. Päätin tehdä uudet vähemmän herkästä langasta. Gjestalin Knopp on superwash käsiteltyä merinovillaa ja hankkimani kaksi kerää ovat olleet valtavan riittoisia. Taidan saada lopusta langasta vielä prinsessalle hanskat.
Ohje on Moda 5/2008 Korumaiset rannekkeet ja puikkoina 3 mm pyöröt. Jätin pois kämmenselän päälle tulevan koristeellisen koukerorimpsun. Se ei ole kauhean käytännöllinen, jos käyttää rannekkeita lähes aina.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Tapahtumia ja perinteitä

Suomi Meloo tapahtuma starttasi tällä kertaa Turusta 11.6.2011 Halisten kosken alapuolelta. Tämän hetken taideteoksena on jättiläishaahkat Aurajoessa ja pakkohan sinne oli kiitää kuvaamaan, kun hieman vilkkaalla mielikuvituksella kuvittelin jo kaikenlaista. Ohitus sujui onneksi oikein hyvin ja melojien matka Espooseen jatkui. Tässä kuvakooste ohituksesta.
Muistaakseni viime päivityksessä jupisin jotain, että siirryn takaisin kunnon ohuisiin sukkalankoihin. Mysteerisukat saivat hyvän vastaanoton missä ikinä olenkaan niitä näyttänyt, niin päätin tehdä sellaiset vielä mökkisukiksi yhdelle kesän päivänsankarille tällä kertaa Maijalangasta.

Tällä kertaa kuvioneule sujuu oikein siististi. Kuvion lankana on Regian hand-dye effektilanka, jota on vielä hiukan jäljellä. Taidan jättää kirjailut väliin kokonaan.

Nyt viikonloppuna on Karjalaisten "kyläpäivät" ja siellä julkistettiin Kuolemajärven kansallispuku. Mielenkiinnosta kävin katsomassa miten se eroaa niistä puvuista, joita isoäitini teki. Omat muistikuvat on parinkymmenen vuoden takaa, mutta essu näyttää huomattavasti yksinkertaisemmalle. On siinä muitakin yksityiskohtia, mutta en ole tähän hätään löytänyt hänen oman pukunsa kuvia enkä ole voinut vertailla tarkemmin. Tuon uuden puvun valmistuskurssi alkanee syksyllä Työväenopistossa.

Tuolla puvulla näin varttikarjalaisena ei ole minulle mitään tarvetta, mutta nämä hansikkaat on sitä vastoin ihan hillittömän ihanat. Voiko olla hauskempaa kuin tupsut sormienpäissä?

Nämä mallihansikkaat on tehty 2-säikeisestä vironvillasta. Itse tekisin juhlakäsineet jostain ihanasta ohuesta merinovillasta. Tietysti nyt joku nostaa metelin, ettei sellaiset ole "oikeat". Mutta nykyään saa ihania ja upeita lankoja, jotka ei pistele ja taatusti esiäidit olisivat käyttäneet sellaisia, jos olisi ollut saatavilla.

Korukahvilassa tehtiin eilen korvakoruja. Paperikorvisten tekeminen oli yllättävän hidasta ja tunsi olonsa tumpelosormeksi. Kyllä ne sitten vihdoinkin valmistuivat kaikkien mahdollisten vastoinkäymisten jälkeen. Voisi ne olla hiukan pidemmät. Lankakeräkorvikset tein kotona.

maanantai 30. toukokuuta 2011

Vihdoinkin valmiit

Mysteerisukat on vihdoinkin valmistuneet. Mallin nimi on Ykskyntöset. Kaikenlaisia uusia juttuja tuli kokeiltua kuten kirjoneuletta ja uusi kärki. Virkkaaminen neuleeseen on tuttua. Sukan kärki tehtiin tiimalasina niin, että yläosa jäi kuvion jälkeen odottamaan ja alapuolelta koukattiin ylöspäin. Tein sen silmukoinnin ensin valkoisella, mutta päätin sittenkin laittaa sen vihreällä kuvien ottamisen jälkeen. Sukat on yhtä suuria, vaikka kuvassa näyttääkin sille, että toisessa olisi suurempi kirjoneuleosuus.

Kuvioiden lisävärit on toisessa sukassa tehty kokonaan virkkaamalla ja toisessa sukassa osittain silmukoita jäljentämällä ja virkkaamalla. Kokonaan virkkaaminen on mielestäni kauniimpi.

Nyt mä siirryn takaisin normaaleihin ohuisiin sukkalankoihin ja jätän nämä paksut toisille. Paitsi, että ensin täytyy tehdä tuo ja tuo ja tuo valmiiksi.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Pompularättien uusia käyttötarkoituksia

Olen ihan tohkeissani, kun pompularäteille löytyy aina uusia käyttötarkoituksia. Tapettien kostutuksessa ne on ihan huippuja. Suihkepullosta saa kätensä kramppiin ja sienen seinään hujauttamalla on naama märkänä, mutta pompularäteillä tapetit kostuu juuri oikein. Ilman mitään ylimääräisiä aineita.

Mysteerisukat on hiukan edistyneet. Sain toisenkin sukan kirjailtua tai oikeastaan otin ja virkkasin kuviot sinne. On muuten ihan kivan näköinen. Yritän saada ne tämän kesän aikana valmiiksi. Jalkapöydän osuus on jo lähestymässä varpaita.

Nyt olen innostunut tekemään koruja. Yritän jossain vaiheessa harjoitella lisää helmien solmimista. Purin jo muutaman vanhan korun ja harjoittelen niillä. Tässä kuvia uusista koruista.
Sormukset tein lauantaina Koru-Nekun tapaamisessa Cafe Aulassa. Tällä kertaa kävi uteliaita katsomassa, mutta ei kukaan kysynyt mitään. Me varmaan sovitaan askartelijoina paikan henkeen erinomaisesti.

Remppa on edistynyt ja piha alkaa olla hyvällä mallilla. Portaat on oikaistu, pihaa korotettu ja asfaltti on paikallaan. Fiksusti kulkureittejä on levennetty niin, että muuttoautot tai hälytysajoneuvot pääsevät paremmin jokaisen rapun eteen. Multaakin on tullut pienentyneiden nurmikoihin päälle. Pyöräkellariin ei edelleenkään ole tapahtunut mitään muuta kuin, että sinne on tullut jo pyöriä.

Huomasin tänään, että hevoskastanjat kukkii.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Kaikki edistyy

Suomalainen mysteerisukka on hissukseen edistynyt. Kuvassa on tehtynä toinen vihje. Torstaina tuli jo kolmaskin vihje, mutta en ole vielä ehtinyt sinne asti.

Siirryin jälleen 3 mm puikkoihin, kun käsiala vaihtui kirjoneuleen jälkeen ihan täysin. Ensin tein tuon salmiakkikuvion 3,5 mm puikoilla ja sen jälkeen hetken katsottuani, vedin puikot pois ja tein uudestaan. Näissä sukissa on minun makuuni nyt liikaa kaikkea, mutta olen kokeillut ensimmäisen kerran oikeaa kirjoneuletta.

Vihjeitä odotellessa aloitin tekemään Cookie A:n Sock Innovation kirjasta Kai-Mei sukkia. Ostin talvella alennusmyynnistä Tofutsies nimistä lankaa, jonka koostumus on 50 % superwash villaa, 25 % soijaa, 22,5 % puuvillaa ja 2,5 % kitiiniä. Mua on kokoajan mietityttänyt tuon sukkalangan kestävyys, mutta nyt se tulee kokeiltua. Loppukerä menee mysteerikasaan.



Tein nämäkin taikalenkkinä 2,5 mm pitsi-Addeilla ja toimi oikein hyvin. Langan kierre vaihteli välillä ja siksi sukkien pinta näyttää joissain kohdissa vaihtelevan.

Luultavasti joissakin kohdissa unohdin taas katsoa ohjetta, kun tylsän varren jälkeen pääsin vihdoinkin kuvioon ja se sai sukat edistymään vahdilla. Kärjet tein taas omaan hyväksi havaittuun tapaan.


Pihan remontti on hiukan edistynyt. Laatoitettuja kohtia on ilmestynyt ja sorakuormia on tuotu useita, mutta ei tuo pinta vielä kovin paljon ole noussut. Ilmeisesti asfaltti on tulossa ensi viikon aikana. Pyöräkellariin ei ole vieläkään ilmestynyt telineitä. Mielenkiintoinen yhtälö on tämä, että pihalla ei saisi olla pyöriä eikä pyöräkellarissa. Ei pieni ihminen voi aina kaikkea ymmärtää. Mun pyörä on kellarikomerossa.