Lauantain jännitysnäytelmä

Oli synkkä, pimeä ja kylmä syysaamu. Yhtäkkiä pimeyden keskeltä kuuluu mutinaa: "Se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan." Sen jälkeen alkaa liikehdintää, yhtäkkiä olohuoneen pöydälle ilmestyy laite, se on ompelukone. Sen jälkeen viereen singahtaa ompelutarvikelaatikko. Valot syttyvät, täällä tapahtuu kohta jotain erikoista...

Eilen löytynyt mallitilkku pääsee testiin. Hiljaisuus on käsinkosketeltava, jopa ompelukone tuntuu pidättävän hengitystään. Kangassakset kaivetaan laatikosta ja neuletta leikataan, se pysyy kasassa. Tämähän voi onnistua. 

Neuletakki otetaan käsittelyyn ja ...

Vetoketjun kiinnityksessä kuvion jatkuvuutta tarkkaillaan kokoajan ja hyvälle näytti siinä vaiheessa.

No, ei näyttänyt enää sitten valmiina. Kyllä voi muutaman millin heitto ärsyttää. Kuva on huono, mutta takki näytti paljon pahemmalle lattialla. Uusiksi tehty kaulus onnistui oikein hyvin, mutta se unohtui kuvata.

Tekniikka on hurjan mielenkiintoinen ja tällä saisi nopeasti valmista, kun ei tule pitkiä ommeltavia saumoja. Vain kainalon alta täytyy muutaman silmukka silmukoida. Ehkä ensi kerralla ylhäältä alaspäin.

Kaarrokkeita ja kirjoneuleita

Huomasin paikallisessa työväenopistossa kurssin islantilaisesta kaarrokeneuleesta. Siitä paikasta syöksähdin tutkimaan netistä, että mikähän se sellainen neule oikein on. Totesin sen olevan norjalaispaidan tapainen ja ilmoittauduin kurssille. Jossain vaiheessa hiukan hiipi mieleen, että se tarkoittaa kirjoneuletta.

Ensimmäiset kokemukset kirjoneuleesta on Ykskyntöset, siis mysteerisukat keväältä 2011. Sukkien jälkeen jätin kirjoneuleen taas hautumaan. Ennen kurssia suunnittelin jo itselleni paitaa ja hankin jopa langat siihen.

Kurssin alussa selvisi, että kirjoneuletta se kaarroke on ja usein sitä on myös helmassa ja hihansuissa. Totesin, että nyt tarvitaan hiukan harjoittelua ja paljon vinkkejä. Hauskaa on ollut lukea islanninkielisiä ohjeita ja ilahtua siitä, että niistä saa jopa selvää. Neuleohjeet on onneksi aika samanlaisia eri kielillä ja samoja asioita niissä kerrotaan.

Tein mallitilkuksi tällaisen pienen nuken harjoittelupaidan. Testailin eri puikkokokojan ja harjoittelin kirjoneuletta. Tuli siitä melko joustava, mutta en näytä nurjaa puolta.

Tällä hetkellä on tekeillä ihan itse suunniteltu neuletakki islantilaiseen tyyliin. Pääsen harjoittelemaan jopa neuleen leikkaamista. Jännittää jo valmiiksi. Onneksi olen saanut paljon vinkkejä kirjoneuleen neulomiseen ja ne toimii.

Vaihteeksi sormikkaita

Tuli yhtäkkiä mieleen, että sormikkaita tarvitaan ja nyt lomalla niiden tekemiseen olisi hyvää aikaa. Kaivoin lankalaatikosta esille ihanan Malabrigon sinivihreän sukkalangan ja päätin tehdä siitä  Knotty-sormikkaat. Tuolla ohjeella olen onnistunut saamaan hyvin istuvia sormikkaita. Lankaa näihin meni 55 grammaa ja puikkoina 2,5 mm pyöröt ja sormikaspuikot.

Näiden valmistuttua ihmettelin, kun lankaa on jäljellä vielä runsaasti eli 48 grammaa ja päätin tehdä saman tien toisetkin sormikkaat. Neulekirjasta olen katsellut Tähkäpää-sormikkaiden ohjetta ja keksin, että nämähän tästä tehdään. Ei sitten mennyt niin kuin Strömsössä. Valitsin ensin naisten koon ja ensimmäista sormea neuloessa totesin, ettei silmukkamäärällä saa hyvin istuvia sormikkaita. Valitsin sitten miesten koon ja siitä tuli taas niin suuri, että tippuivat käsistä. Lopulta sovelsin Knottyn ohjetta ja sain kivat ja sopivat Tähkäpäät aikaiseksi ja lankaa meni 46 grammaa.

Näitä jälkimmäisiä tehdessä aloin ihmettelemään värieroa. Knottyt on enemmän siniset ja Tähkäpäät vihreämmät. Omituista, voiko samassa vyyhdissä olla tällaisia värieroja? Selvemmin ero näkyy, kun otin valmiiden neuleiden kopan tämän hetken sisällöstä kuvan ja sormikkaat ovat vierekkäin.

Nyt viikonloppuna Turussa on pyörinyt geokätköilijöitä. Hauskan näköistä touhua ja siinä tulisi reippailtua ympäriinsä.

Charlotta tuli kylään

Charlotta toinen malli tupsahti näytölle Ullan sivuilta ja kolahti heti. Lankalaatikon asukit heräsivät kertomaan, että nyt yksi vyyhti löysi mallinsa. Pakkohan se sitten oli. Lanka on Villa Mokan Mokkasukka väri Pennsylvania ja melkein koko kerä meni. Tein näitä matkasukkina neuletapaamisissa ja junassa. Ohjeen seuraaminen oli kieltämättä hieman haastavaa, mutta siitäkin selvittiin. Puikkoina 2,5 mm pyöröt.

Kaunis malli ja sopii tälle langalle. Kannatti taas antaa langan päättää miksi se isona haluaa.

Kädentaitomessut olivat maalis-huhtikuun vaihteessa. Ennen messuja olin ihastellut Ravelryssä Color Affection huivimallia, joka on yksinkertaisesti nerokas. Juuri sellainen neule, jonka haluaa hurauttaa näiden sukkien jälkeen. Messuilta tuli mukaan Dropsin BabyAlpaca Silk -lankaa huivia varten. Värivaihtoehtoja tuossa langassa ei messuilla ollut kovinkaan paljon, mutta nämä kolme sopivat yhteen. Puikot 4 mm. Lyhennetyissä kerroksissa kolmannessa osassa piti hiukan miettiä miten sen kierretyn silmukan saa kauniisti mukaan ja sekin onnistui. Tässä triohuivi.

Kuvasta ei kauhean hyvin näe sen rakennetta, mutta ehkä onnistun ottamaan siitä paremman kuvan joskus. Tässä kuitenkin paremmin värit.

Lankalaatikon ohuin lanka aloitti nyt vuorostaan hihkumaan miksi hän isona haluaa. Saapa nähdä miten tämän uuden projektin kanssa käy.