keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Vepsän taika on murtunut

Vihdoinkin Vepsän taika on murtunut. Pääsin sinne vihdoinkin purjehtimalla, kun laiturissa on meidän mentävä aukko. Vepsä on Turun kaupungin omistama saari Airistolla. Kahvila-ravintolassa oli ruuhkaa, mutta palvelu pelasi todella hyvin.
Kulkureitit ovat kivoja luontosuhdeongelmaisellekin. Tai ehkä lähinnä olen punkkikammoinen tai ötökkäkammoinen. Olisin halunnut päästä eteläosan näköalapaikalle, mutta se luontopolku oli liian "luonnollinen"  ja hylkäsin sen vaihtoehdon.

Viime kerralla kirjoitin Knittyn mallista, joka kiljui haluaan tullakseen tehdyksi. Ohje löytyy täältä. Olen ottanut tavaksi tehdä näitä erikoisia malleja. Huolestun sitten, kun en enää ymmärrä mitä ohjeessa lukee. Pääseeköhän sillä perusteella muistitesteihin?

Uudet sukat on tehty sukkalaatikon jämälangoista ja ne kuvattiin veneen kannella.






Lankana on Step classic ja puikkoina 2,5 mm pyöröt. Nämä ovat ensimmäiset sukat, jotka olen aloittanut kantapäästä. Langan riittävyys oli kokoajan vähän ongelmana, mutta riitti kuitenkin. Kantapää ei ollut ollenkaan niin vaikea kuin kuvittelin. Ohjeen linkkina on videonpätkä ja se avasi spiraalin neulonnan ja sen jälkeen kannattaa mennä ohjeen mukaan vaihe vaiheelta. Mä laitoin pikkukerille 4,5 m lankaa, mutta siinäkin oli hiukan liikaa.

Tänään olin Seikkailupuistossa pikkuihmisten kanssa leikkimässä ja sitä paikkaa voi kyllä suositella. Siellä riitti touhuamista.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Polvisukkia ja kirjoja

Sain loistavan oivalluksen heinäkuun alkupuolella. Kun tekee polvisukat, niin lankaa kuluu enemmän. Ostin viime kesänä Vihreästä Vyyhdistä OnLinen supersocke 100 Emotion II Color -lankaa pari kerää eikä se ole millään tuntunut hupenevan.

Hetken tuumattuani totesin, ettei minulla ole aavistustakaan paljonko silmukoita pitäisi olla, jos aloittaa varresta. Ihan kuin joku kuiskaisi mittanauha ja mallitilkku - ai mää vai? Paljon helpommalla pääsee varpaista aloittaessa ja silloin voi kokoajan kokeilla ja lisäillä silmukoita tarvittaessa. Tällaiset niistä sitten tuli.

Puikkoina oli 2,5 mm pyöröpuikot ja hurautin nämä taas magic looppina. Kantapäät onnistuivat yllättävän hyvin, purin vain kerran. Yläosaan ennen resoria laitoin mahdollista nauhaa tai kuminauhaa varten valmiiksi oman kujan, kun resorit lörpsähtää jossain vaiheessa.

Väri on kyllä kieltämättä aika eksoottinen, mutta ne oli kerällä suloisen värisiä. Sukat painaa 100 g ja minulla on edelleen toinen vajaa kerä jäljellä. Ilmeisesti olisi pitänyt tehdä reisisukat tai potkuhousut?

Olen hankkinut neulekirjoja viime aikoina ja tästä Neulomolaisen sukkakirjasta jo mainitsinkin, tässä kannesta kuva.
Yritin jo tehdä sieltä jotain, mutta yksi Knittyssä ollut malli kutsuu kiljuen.

Päätin sitten hiukan sivistää itseäni suomalaisesta kansanperinteestä ja hankin nämä kaksi Mary Oljen kirjaa, jotka ovat näköispainoksia 1940-luvulta.


Enhän mä enää kykene nukkumaan, kun nämä kirjat on niin jänniä! Sukkakirjasta olen oppinut, että jokaisen itseään kunnioittavan naisen sukissa pitää olla takasauma. Mun on varmaan pakko tehdä polvisukat uusiksi.

Sen Kuolemajärven kansallispuvun julkistamistilaisuudessa vilautettiin sukkia ja räpsäsin tietysti niistä valokuvat ja tuosta sukkakirjasta löysin, että se on Koivistolta talletetun sukan malli. Epäilin alunpitäen sitä Äyräpään sukaksi, mutta tarkastin kuvat ja mallipiirustukset tänään. Nyt mua kyllä hiukan epäilyttää, että onko sukkamalli ihan oikea tuohon pukuun. Se varmasti selviää jossain vaiheessa.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Alpakkalanka ja 30 asteen helteet

Olen tehnyt tärkeän havainnon tämän kesän aikana. Alpakkalankaa ei kannattaisi neuloa 30 asteen helteillä. Parin kerroksen välein piti käydä pesemässä kädet. Se on vielä jäänyt epäselväksi kumpi oli hikistyttävämpää neulominen ja käsien pesulla ravaaminen.

Nämä työkaverin viime talvena tilaamat käsineet on vihdoinkin valmiit. Aloitin jo helmikuussa ensimmäisen yritelmän, mutta jostain syystä niistä tuli räpylät, seuraavista vähän pienemmät jne. Olen neulonut alpakkalangasta paljon ja sillä tämä on ollut hyvin hämmentävää. Ilmeisesti osaa neuloa käsineitä vain itselleni?
Malli on itse keksitty ja kokeilemalla löydetty. Puikot 2,5 mm. Kuusi helmeä kummassakin. Lankana Drops Alpaca.

Tässä vielä purjehdusretkeltä kuva. Se on vaan niin söpö.

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Pääsin neulomaan pinkkiä

Viimeksi kerroin tehneeni uudet mysteerisukat. Tässä niistä hiukan parempi kuva. Kirjailut puuttuu, mutta ne on ihan kivat ilmankin. Mietin vielä asiaa.

Näistä sukista tulikin mieleeni, että tilasin neulomolaisten sukkakirjan Varresta Varpaisiin. Siellä on vaikka mitä kivoja ohjeita. Neulomolaiset hiiltyivät siihen, ettei Novitalla saatu luvattua sukkaliitettä aikaiseksi ja päättivät tehdä oman. Ilmeisesti se luvattu liite on nyt siirtynyt syksyyn.

Korutapaamisessa torstaina tein nämä silmukkamerkit ja korvikset. Niistä tuli ihan kivoja. Silmukkamerkit täytyykin laittaa neulekassiin, niin tulevat käyttöön.



Keskiajan markkinoilla kävin äkkiseltään torstain tukahduttavassa helteessä. Siellä olisi ollut niitä upeita puisia nappeja, mutta vielä on viime vuotisiakin jäljellä. Katsotaan ensi vuonna uudestaan. Lankaakin näin Puffa-lankaa ja Nauravan lampaan lankaa. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, niin pääsin ohi ostamatta, mutta en hypistelemättä. Mä tiedän mistä niitä saa tarvittaessa.


Täti oli onnistunut vahingossa kutistamaan toisen alpakkaisen rannekkeensa. Se oli hypännyt pesukoneeseen ja on nyt barbin ranneke. Päätin tehdä uudet vähemmän herkästä langasta. Gjestalin Knopp on superwash käsiteltyä merinovillaa ja hankkimani kaksi kerää ovat olleet valtavan riittoisia. Taidan saada lopusta langasta vielä prinsessalle hanskat.
Ohje on Moda 5/2008 Korumaiset rannekkeet ja puikkoina 3 mm pyöröt. Jätin pois kämmenselän päälle tulevan koristeellisen koukerorimpsun. Se ei ole kauhean käytännöllinen, jos käyttää rannekkeita lähes aina.