Kuitukokeiluja

Nyt olen testannut Noro Kureyon sock langan. Olen hiplannut lankaa jo pitkään ja ihmetellyt sen suosiota. Se tuntuu karkealle ja ansiokkaan epätasaiselle. Ihan kuin se olisi ensin huovutettu ja sen jälkeen leikattu siivuja, jotka on kehrätty. Onkohan se edes mahdollista? Sain vinkkejä, että kannattaa käydä kerä läpi solmujen ja kummallisten väriyllätysten varalta. Vain yksi solmu löytyi.

Päätin sitten vihdoinkin rempaista ja tein sukat. Aloitin varpaista kaksi sukkaa kerralla ja ajatuksena oli tehdä niin pitkälle kuin riittää. Onneksi ajatuksia voi muutella matkan varrella. Lopulta kerästä tuli kaksi paria nilkkureita. Lähinnä ajatuksena oli vierassukat. Puikkoina 2,75 mm pyöröt.

Sukkien jälkeen päätin tehdä huovutuskokeiluja. Uusi kännykkä tarvitsee lämpimän pussukan talvea varten. Tein tämän Novitan Huopasesta ja huovutin sen 60 °C pesussa. Hyvin huopui ja on aika epämääräinen möykky koneesta tullessa. Ohut kännykkä ei edes näy tämän sisältä. Ohjetta ei tähänkään ollut. Mittasin kännykän ja lisäsin mittoihin 40 %, neuloin ja kokosin kasaan ja koneeseen. Pesun jälkeen hiukan venyttelin ja ihan hauska siitä tuli. Nappi on perintönappikokoelmasta.

Huovutin jotain muutakin, mutta taitavat mennä joululahjapussukkaan ja esitellään joskus myöhemmin.

Vaihteeksi sormikkaita

Tuli yhtäkkiä mieleen, että sormikkaita tarvitaan ja nyt lomalla niiden tekemiseen olisi hyvää aikaa. Kaivoin lankalaatikosta esille ihanan Malabrigon sinivihreän sukkalangan ja päätin tehdä siitä  Knotty-sormikkaat. Tuolla ohjeella olen onnistunut saamaan hyvin istuvia sormikkaita. Lankaa näihin meni 55 grammaa ja puikkoina 2,5 mm pyöröt ja sormikaspuikot.

Näiden valmistuttua ihmettelin, kun lankaa on jäljellä vielä runsaasti eli 48 grammaa ja päätin tehdä saman tien toisetkin sormikkaat. Neulekirjasta olen katsellut Tähkäpää-sormikkaiden ohjetta ja keksin, että nämähän tästä tehdään. Ei sitten mennyt niin kuin Strömsössä. Valitsin ensin naisten koon ja ensimmäista sormea neuloessa totesin, ettei silmukkamäärällä saa hyvin istuvia sormikkaita. Valitsin sitten miesten koon ja siitä tuli taas niin suuri, että tippuivat käsistä. Lopulta sovelsin Knottyn ohjetta ja sain kivat ja sopivat Tähkäpäät aikaiseksi ja lankaa meni 46 grammaa.

Näitä jälkimmäisiä tehdessä aloin ihmettelemään värieroa. Knottyt on enemmän siniset ja Tähkäpäät vihreämmät. Omituista, voiko samassa vyyhdissä olla tällaisia värieroja? Selvemmin ero näkyy, kun otin valmiiden neuleiden kopan tämän hetken sisällöstä kuvan ja sormikkaat ovat vierekkäin.

Nyt viikonloppuna Turussa on pyörinyt geokätköilijöitä. Hauskan näköistä touhua ja siinä tulisi reippailtua ympäriinsä.

Eksoottisia sukkia

Jämälankojen hyötykäyttöprojekti on jatkunut edelleen kevään aikana. Laatikossa on kierinyt muutamia lankoja, jotka eivät vaan missään vaiheessa ole löytäneet kaveria itselleen. Silloin on parempi ottaa ja yhdistää vaikeat tapaukset ja päästä jämistä eroon. Kehittelin senttimallin, jossa tehdään sentti oikein ja sentti nurin. Varret voi silloin pitää joko suorana ylös tai nilkoissa. Aloitin sukat varpaista varteen. Puikkoina 2,5 mm pyöröt.

Näissä on Tofutsies punavalkoista lankaa, hiukan kantapäissä OnLinen Supersocke 100 Emotion II Color, Nauravan Lampaan Bambugia ja SMC Rheuma Thermal Wolle lankoja. Nyt ne on kulutettu ja sukat on luonnossa vielä eksoottisemmat kuin kuvassa.

Seuraavat jämälankasukat syntyivät paremmin toisiinsa sointuvista väreistä. Olen jemmannut näitä ja miettinyt mallia ja sitten muistin Double Heelix mallin ja päätin tehdä näistä syksyn piristyssukat.

Sukat on siis aloitettu kantapäistä ja spiraalit onnistuivat hyvin. Tykkään näistä. Jalkapöytä, kantapää ja nilkka on neulottu 2,5 mm pyöröillä ja varsi muuten 3 mm pyöröillä.

Lopulta vielä esittelyssä Fredrikat. Sain tammikuussa VTT:n Novita haastattelusta lahjaksi mm. vaaleanpunaista 7-veljestä lankaa. Se on tuottanut suunnattomia vaikeuksia, kun en pidä paksuista sukkalangoista. Mallin löydyttyä totesin, että tämä se on ja sukat ovat jo muuttaneet uuteen kotiin.

Puikkoina näissä 3,5 mm pyöröt. Kivan näköiset sukat tulivat ja uusi kantapää sujui ohjeilla helposti.

Nyt on vuorossa jälleen ruusutyynyn ristipistelyt.

Nyt sitten sekosin värjäämiseen

Turun neuletapaamisissa oli joskus loppukeväällä puhetta värjäämisestä ja siitä muistin Kool-Aidit. Värjäystapaamisen en valitettavasti päässyt mukaan, mutta reipas neuloja selviää värjäysurakasta netin avulla. Sain vanhoja Kool-Aid juomajauhepusseja kyseltyäni mistä niitä saisi ja ostin vielä hiukan lisää. Sen jälkeen oivalsin, että langat puuttuu. Onneksi värjäämätöntä lankaa on saatavilla.

Seuraavaksi valmistin pannullisen teetä ja istuin vielä netin ääreen lukemaan ohjeet kertaalleen. Sen jälkeen aloitin touhut.

Lankana oli kolme vyyhtiä Trekking lankaa ja vyyhditin tuon yhden Step classic kerän. Sen jälkeen langat veteen kastumaan kunnolla reiluksi vartiksi ja kaivoin lämpömittarin esille kattilaa varten. Tarkoitus ei ollut tehdä kiehuvia lankoja vaan kuumia. Värijauhetta kattilaan ja lankavyyhti perään. Värijauhe imeytyi ajatusta nopeammin lankoihin. Kattilaan vyyhdin heittämisessä ei pidä aikailla, jos haluaa tasaisen väristä lankaa. Onneksi halusin selkeitä värieroja eli onnistuin erinomaisesti. Sinisen viskasin nopeammin kattilaan ja siitä tuli melko tasaisen väristä.

Kattilasta nostetut vyyhdit pääsivät vuorollaan pariin huuhteluveteen ja pesuhuoneeseen kuivumaan. Väriä ei irronnut ollenkaan eli uskoisin sen pysyvän käytössäkin oikein hyvin. Vieno jauheen tuoksu vyyhdeissä tuntuu. Vihreä ja sininen oli yksivärisiä kokeiluja ja sen jälkeen kokeilin kahdella värillä värjäämistä ja sekin onnistui yllättävän hyvin.

Uskomaton värjäysteho näissä juomajauheissa on. Minkä väriset sisälmykset on niillä, jotka juo näitä mehuja? Värit ovat iloisia ja minulle mieleisiä. Ihan heti uudestaan en kuitenkaan  aio ryhtyä värjäilemään. Testaan ensin värin pysyvyyden ja lankoja täytyy saada neulottua pois. Helppoa tämä oli ja kaikista suojavarustuksista johtuen tai niistä  huolimatta, en onnistunut sotkemaan itseäni tai keittiötä. Tässä vielä kaikki iloisen väriset näytille.

Mukavaa heinäkuun alkua!

Mytty vihdoinkin valmis ja painaa 38 g

Mytty on vihdoinkin valmistunut. Kyllä oli tuskaisat 38 g. Muistin jossain vaiheessa miksi en ole tehnyt aikoihin huiveja. Myttyvaiheessa on kauhean vaikea päätellä, että milloin sitä huivia on tehty riittävästi. Mytystä tuli pingotuksen jälkeen oikein kaunis ja herkkä.

Malli  North Roë Shawl
Lanka Grignasco Merinosilk
Puikot 3,5 mm

Välipalana huitaisin taas lankavarastoa pienemmäksi ja tekaisin puuvilla-villalangasta jaywalkerit. Malli on ollut pitkään tehtävien listalla. Lankaa kului pois onneksi enemmän kuin tuossa huivissa.

Lanka OnLine Supersocke 100 Cotton-stretch-color.
Puikot 2,5 mm

Sanna pehmeistä paketeista myönsi seuraavan tunnustuksen. Kiitos! Toivottavasti Kiinan matka on sujunut hyvin.

Tunnustuksen saajan pitää kertoa seitsemän asiaa itsestään ja jakaa edelleen viidelle blogille.

1. Alkusyksyllä tulee hurja joululahja ahdistus, kun kaikille pitäisi keksiä jotain neulottavaa lahjaksi ja tykkääköhän ne niistä.
2. Purjehdusreissuilla ei ole neulomuksia mukana, se on lomaa.
3. Mun on pakko tehdä neuleet loppuun asti tai purkaa, keskeneräisistä tulee painajaisia.
4. Mä olen riippuvainen Ravelrystä.
5. En osaa virkata ohjeista
6. Neuleohjeita on ihan liikaa, mutta kun ne on niin ihania.
7. Musta on tullut neulehifistelijä.

Nyt sitten se kaikkein vaikein osuus. Kenelle mä oikein jaan tämän eteenpäin? Mä tykkään niin monista blogeista ja kuka ei ole vielä saanut. Käyn editoimassa tätä kohtaa, kun olen ratkaissut ongelman.

Kävin viime viikolla paikallisessa lankakaupassa ja yllättäen yksikään lanka ei puhutellut. Katselin siinä ympärilleni ja yhtäkkiä sellainen ristipisto ruusupakkaus alkoi kutsumaan vaativasti. Lankakauppias kuulusteli ankarasti, että olenko nyt ihan varma halustani ostaa tämän. Kyllä olen, välillä on kiva tehdä jotain ihan muuta. Mitä siinä pakkauksessa sitten oli?

Tällainen pohja ja

hurjan paljon lankaa.

Tästä tulee uuden sohvani sohvatyyny. Uutta sohvaa ei siis vielä ole, enkä ole käynyt katsomassakaan enkä ole päättänyt millainen sen pitäisi olla, mutta jostain se valinta on aloitettava.

Mini-Egyptin matkalta terkkuja

Kävin tässä toukokuussa eräänä lauantaina Egyptin matkalla tai pitäisikö sanoa egyptiläishenkisellä matkalla. Huomasin parinkin yhdistyksen matkoissa mielenkiintoisen Egyptin aarteiden näyttelyn Mouhijärvellä.

Retkelle lähdettiin aamupäivällä bussilla ja paluu oli illalla. Ensimmäisenä kohteena oli Kestikievari Liekoranta, jossa oli ruokailu. Näin ruoka-aineongelmaisena voin suositella paikkaa lämpimästi. Otin yhteyttä ennakolta ja minua oli odottamassa sopivat ruuat ja oli hyvää. Ruokailun jälkeen lähdettiin etsimään Villa Royal -nimistä huvilaa.

Näyttely on tällaisten arkeologisten rekonstrukioiden näyttely faaraoiden aikaisista näyttelyistä. Näyttely oli häkellyttävä kokemus, kun en tiennyt ihailisinko näitä aarteita vai itse huvilaa. Päätin ensin ihailla huvilaa ja sen jälkeen pystyin keskittymään näyttelyyn. On ihan erilaista tutkia jotain itse kuin katsella telkkarista. Opin kultauksista paljon ja yllättäen valaisimista, mutta se on ihan toinen juttu.

Kevään edistymisestä sen verran, että maailma on muuttunut vihreäksi. Parvekkeella hoitokasveista mustikkapensas kukkii komeasti.

Neuleissa huivimytty edistyy erittäin hitaasti. Kauhean vaikeaa päätellä minkä kokoinen sen pitäisi olla, kun pingotuksessa koko kasvaa huomattavasti.

Ohut, ohuempi, ohuin

Välillä sitä miettii onko mitään järkeä neuloa ohuen ohuesta langasta jotain. On siinä järkeä. Ohuesta langasta saa kauneimmat pitsihuivit. Oli pakko ottaa kuva kuinka ohutta tämä pitsihuivi lanka on verrattuna normaaliin ohueen sukkalankaan.

Valkoinen on Austerman Step Classicia ja violetti tätä mun huivilankaa Grignascon merinosilkkiä. Huivimalli muuttui matkalla muutaman kerran, kun lanka ja malli eivät toimineetkaan. Tämä versio on nyt edistynyt hyvin huolimatta ajanpuutteesta. Mytyn malli on North Roë Shawl ja löytyy Ravelrystä. Puikkoina 3,5 mm pyöröt. Jännittää millainen tästä tulee pingotettuna.

Mullapa on uusi sukkakirja. Siinä on värejä ja ihania malleja. Kun mä joskus saan mytyn valmiiksi, niin pääsen tekemään tuolta sukkia.

Kevään seurantaa ei ole ihan unohdettu. Kirsikkapuut kukkivat hienosti ympäri kaupunkia.

Hevoskastanja on saanut lehdet ja kukkien "töröt" kasvavat hienosti. Nyt odotellaan sen kukintaa.

Keväällä kiirettä

Onpas keväällä ollut valtava kiire. Kävin huhtikuun lopulla Ruissalossa kuvaamassa huiviani ja kevään etenemistä. Sinivuokot olivat valloittaneet koko saaren. Siinä keväisessä harmaudessa sinisen värin voimakas hehku näkyi kauas. On ne kauniita.

Color affection huivin kuvakin onnistui hyvin, kun se vihdoinkin suostui pysymään paikoillaan. Näistä väreistä tuli mukavan rauhalliset. Lankavalintaan olen edelleenkin tyytyväinen. Huivia voi pitää ihoa vasten eikä kutise.

Nyt vappuna olin jälleen Ruissalossa ja yllätyksekseni valkovuokot ovat valloittaneet saaren. Eikös niiden pitäisi ilmaantua vasta parin viikon päästä?

Oli siellä vielä tällaisia mysteerikukkiakin, joka todennäköisesti on ihan tavallinen, mutten tunnista. Kaunis sekin on ja kivan mallinen.

Hyvää toukokuun alkua!

Charlotta tuli kylään

Charlotta toinen malli tupsahti näytölle Ullan sivuilta ja kolahti heti. Lankalaatikon asukit heräsivät kertomaan, että nyt yksi vyyhti löysi mallinsa. Pakkohan se sitten oli. Lanka on Villa Mokan Mokkasukka väri Pennsylvania ja melkein koko kerä meni. Tein näitä matkasukkina neuletapaamisissa ja junassa. Ohjeen seuraaminen oli kieltämättä hieman haastavaa, mutta siitäkin selvittiin. Puikkoina 2,5 mm pyöröt.

Kaunis malli ja sopii tälle langalle. Kannatti taas antaa langan päättää miksi se isona haluaa.

Kädentaitomessut olivat maalis-huhtikuun vaihteessa. Ennen messuja olin ihastellut Ravelryssä Color Affection huivimallia, joka on yksinkertaisesti nerokas. Juuri sellainen neule, jonka haluaa hurauttaa näiden sukkien jälkeen. Messuilta tuli mukaan Dropsin BabyAlpaca Silk -lankaa huivia varten. Värivaihtoehtoja tuossa langassa ei messuilla ollut kovinkaan paljon, mutta nämä kolme sopivat yhteen. Puikot 4 mm. Lyhennetyissä kerroksissa kolmannessa osassa piti hiukan miettiä miten sen kierretyn silmukan saa kauniisti mukaan ja sekin onnistui. Tässä triohuivi.

Kuvasta ei kauhean hyvin näe sen rakennetta, mutta ehkä onnistun ottamaan siitä paremman kuvan joskus. Tässä kuitenkin paremmin värit.

Lankalaatikon ohuin lanka aloitti nyt vuorostaan hihkumaan miksi hän isona haluaa. Saapa nähdä miten tämän uuden projektin kanssa käy.

Jämälankojen kierrätystä

Viimeksi neulojalla alkoi vihertämään ja siitä lähti ajatus tehdä vajaista lankakeristä jotain kivaa. Lankalaatikkoon tarvitaan täydennystä jossain vaiheessa ja sitä varten lisää tilaa. Kun varsinaisesti nyt ei ole mihinkään neuleeseen tarvetta, niin tarvittiin tietysti koppa. Koppaan laitetaan kaikki valmistuneet työt, joilla ei ole vielä kohdetta tai joita ei vielä tarvita käyttöön.

Koppaan hyppäsi jo aikaisemmin valmistuneet kevät-sukat ja oranssit ihanuudet. Niiden lisäksi nuo kirjavat sukat ovat valmistuneet "viherryksen" aikana. Jälleen kerran Cookie A:n malli, tällä kertaa Knittystä Monkey. Varsi on neulottu 3 mm puikoilla ja kantalappua ennen vaihdoin 2,5 mm puikkoihin. Lankana on OnLinen supersocke 100 emotion II color.

Vaaleasta merinovilla-alpakkalangan lopusta tuli hansikkaat. Jännitys langan riittävyydestä jatkui viimeisiin silmukoihin ja riitti kuin riittikin. Hansikkaat on neulottu  2,5 mm puikoilla. Lankana on Katian Olé socks condor.

Ihanan pehmoista lankaa. Nyt on suurimmat vajaat kerät käytetty ja ihan niitä pikkukeriä on pakko käyttää barbien vaatettamiseen. Pikkuprinsessa huomautteli viimeksi asiasta ja nyt on hiukan tullut asiaan parannusta, toivottavasti nämä kelpaavat.

Katselin malleja stickatillbarbie.se sivuilta. Siellä on vaikka mitä kivoja, mutta mun neuletiheys ja jokin muu ei oikein täsmää, kun en saa niillä ohjeilla onnistumaan. Veikkaan käännösvirhettä tai sitten ne pitäisi neuloa tasona ja mä hurautan pyöröillä. Tai todennäköisempää, en lukenut ohjetta ensimmäistä riviä pidemmälle.

Rauhallista pääsiäistä! 

Vihertää viimeinkin

Näin kevään tullen voi kuvitella luonnon alkavan vihertää ja neuloja tietysti heittäytyy vihreään teemaan täysin lankavyyhdein ja kerin.

Vihreä vaihtolankavyyhti kertoi hihkuen haluavansa isona kevätsukiksi. Kuinka ollakaan malli löytyi Knittystä täältä. Hempeän vihreän vyyhti on Handun sukkalankaa 75 % villaa ja 25 % polyamidia. Puikkoina varressa 3 mm pyöröt ja kaksi kerrosta ennen kantalappua vaihdoin 2,5 mm pyöröt. Sukat on jälleen tehty taikalenkkinä.

Olipa mukavaa neuloa ilman, että piti miettiä miten tämä tehdään. Mallin oppi yhdellä katsomisella. Pitsisukat on yllättävän joustamattomia ja sen vuoksi olen ruvennut käyttämään suurempia puikkoja varressa.

Tein syksyllä itselleni vihreän pipon ja kaulurin. Samaan settiin piti tehdä sormikkaat. Niiden tekeminen on jotenkin viipynyt ja viipynyt. Eihän niissä lopulta mennyt kuin pari iltaa. Lankana on Rico designin essentials merino dk ja puikot 3 mm.

Kaulurin ja pipon kohdalla huomasin, että lanka muuttui mukavan pehmoiseksi pesussa. Taidan pestä nämäkin heti.

Vihertävä teema jatkuu nyt käyttämällä vajaita keriä sukkalankalaatikosta. Niistä sitten myöhemmin.

Teeankka polskii

Protosukan pari valmistui. Ohjeesta unohtui kohta " lue ohjetta neuloessasi toista sukkaa". Ei niitä muutamia eroavuuksia varmaan huomaa kuin minä. Nyt sukat pitäisi luovuttaa testaukseen ja sen jälkeen pohditaan lopullista versiota. Tässä todistusaineistoa, että niitä on kaksi.

Kansallispukuun on valmistunut eri osia. Nyt esittelyssä nästyyki, johon pyysin ravelryssä syttinä (satunnainen ystävällinen teko) silkkitilkkuja. Kiitos niistä! Äiti teki tämän ja se on aivan ihana. Minulle tuli tarve tehdä tuo, mutta ottaa pääväriksi vihreän. Ohjeiden luku on aina ollut vähän vaikeaa, kun mielummin sävellän itse ja se saa käsityöopettajat repimään hiuksiaan, mut pal välii.

Vanhenin tässä hiljattain ja oli kiva saada koko porukka kasaan. Ruokaa riitti ja kakkukin juuri ja juuri. Mun kaffepaussi jatkuu edelleenkin ja olen siirtynyt ihan tyystin teen lipittäjäksi. Voisiko olla mitään riemastuttavampaa kuin ankkasihti teemukissa.

Rankan syksyn jäljiltä totesin ansaitsevani ihania ja eksoottisia lankoja. Tänään kävin hakemassa paketin postissa ja ne on niin halittavia lankoja. Kai lankoja saa ostaa halittavaksi?

Mukavaa maaliskuun alkua!

Protosukka valmistui

Ensimmäinen Kuolemajärven kansallispuvun protosukka on valmis. Siis on mulla ohje, mutta ei sillä saa aikaiseksi aikuisen jalkaan sopivaa sukkaa. Näytin sukkaa, jota olin tehnyt ohjeen mukaan n. 5 cm ja se tyrmättiin täysin. Sen takia täytyi ruveta soveltamaan ja senhän mä osaan. Päädyin tekemään nämä varpaista varteen, niin on helpompi tehdä muokkauksia. Väri on nyt sitten ihan väärä, mutta täytyyhän protosukan jotenkin erottua edukseen. Lankana on Austermann Step Classic ja puikot 2,5 mm.

Nilkankuvio onnistui hienosti. Lisättyjä silmukoita ei juurikaan huomaa ja korjasin myöskin ohjeessa olleen virheen tähän kuvioon. Takasauman tein luvalla erilaiseksi. Kyseessä on polven yli menevät sukat ja mietin tätä ikuisuusongelmaa, jossa polven anatomiaa ei mitenkään huomioida. Koska kyseessä on protosukat, niin saan tietysti kokeilla uusia innovaatioita ja ratkaisu oli tomaattipolvi kahdella muotoilukerralla. Cat Bordhin kehittelemä Sweet tomato heel löytyy netistä.

Tämähän on siis aika onnistunut. Seuraavaan versioon tekisin pidemmän varren ja kuminauhakujan. Täytyyhän näissä jotain paranneltavaakin olla. Nyt tälle on tulossa pari ja sen jälkeen odotan käyttäjän kommentteja ennen varsinaisten sukkien tekemistä.

Muita valmistuneita neulomuksia on pikkuprinsessan syntymäpäivälahjaksi tilaamat tanssisäärystimet. Niistäkin tuli aika kivat ja toivottavasti pysyvät ylhäällä hyvin. Lankana on Regian Extra Twist Merino ja puikot 2,5 mm. Säärystimien takana on palmikkokuvio.

Lankaa pukkaa ovista ja ikkunoista

Harvoin mulle näin käy, että yhtäkkiä ihan yllättäin lankaa tulee ovista ja ikkunoista.

Olen nyt ryhdistäynyt ja ruvennut käymään Turun neulemiiteissä. Viime keskiviikkona oli lankavaihto, jonka siis olin täysin unohtanut. En mä kyllä tiedä mistä langasta olisin raaskinut luopua. Voi sitä upeaa kasaa keskellä pöytää. Ne kaikki olivat upeita. Mutta tämä vihreä ei vaan irronnut mun kädestä. Se on just mun suosikkiväriä. Tuo toinen kerä halusi tulla sille kaveriksi.

Handun lankojen värejä olen käynyt ihastelemassa kerta toisensa jälkeen. Mun vaan täytyy päästä tunnustelemaan lankoja ennen kuin ostan. Nyt uskallan ostaa netin kauttakin. Ainakin, jos on näin ihanan väristä.

Lisää lankaa tupsahti tänään. Osallistuin marras-joulukuun vaihteessa VTT:n tekemään haastatteluun Novitan brandistä. Täytyy sanoa, että siinä haastattelussa joutui pohtimaan ihan tosissaan vastauksiaan. Katson siis, että ansaitsin tämän paketin. Tuo vaalein kerä on 7 veljestä.

Saanko mä tehdä tuosta huopasesta tupsuja ja huovuttaa ne joulukuusen koristeiksi? Mä yritän hillitä itseäni vielä hetken. Mulla oli joskus pikkuisena samantapainen tupsujen tekoväline, mutta se oli vaaleanharmaa.

Aloitin nyt syntymäpäivälahjakiireiden jälkeen tekemään prototyyppiä lupaamistani kansallispuvun sukista. Erittäin rankasti muokattu malli Kuolemajärven sukista on edistynyt hyvää vauhtia. Mary Oljen Suomalaisia sukkia ja muita neuletöitä -kirjan kuvista on muokkauksessa ollut paljon apua. Sovitettuna tämä muokattu malli istuu hyvin ja vaikuttaa sille, että sukka saa lopulta parin itselleen. Olen muistanut kirjoittaa kaikki tekemäni muutokset ylös ja niitä on jo kolme sivua.

Uusi vempain tuli ja monta lähdössä

Olen toteuttanut jälleen yhden mallin Cookie A:n kirjasta Sock Innovation. Tällä kertaa mallina oli Glynis. Pikkuhiljaa kaikki mallit tulee tehtyä. Lankana oli Rico designin Superba Bamboo. Sukat on neulottu 2,5 mm pyöröillä taikalenkkinä ja malli on ihan kiva. Ehkä tuo olisi yksivärisestä langasta parempi, mutta lanka itsessään on kivan tuntuinen. Sukat menivät syntymäpäivälahjaksi.

Tein Nupulle joululahjaksi tuubihuivin ja siitä tuli parempi kuin olin ajatellutkaan ja päätin tehdä itsellenikin sellaisen. Lankana on Sandnes Easy ja paljettilankana tällä kertaa Austermanin Palila kullanvärisenä. Se toinen paljettilanka olisi ollut parempi, mutta on tämäkin ihan kiva. Olivia pääsi jälleen malliksi. Tein itselleni hiukan leveämmän tuubin.

Iloisia uutisiakin on. Mulla uusi televisio. Päädyin ottamaan ihan perustelkkarin, kun antenniverkossa kestää HD-lähetysten tulo vielä pitkään. Hauskaa tässä on se, että mä en vielä aamulla tiennyt olevani menossa telkkarikaupoille. Säätiedotuksessa oli luvattu lumimyrskyä ja olin ajatellut viettää päivän visusti sisätiloissa. Mihinköhän se lumimyrsky oikein meni, kun ei sitä täällä näkynyt. Hyvä kuitenkin, että nyt voi rauhassa katsoa telkkaria ja vein sammutuspeitonkin takaisin paikoilleen.

Olen tutkinut nyt kaapit ja tullut siihen tulokseen, että soitan Ekotorin väen noutamaan tuon vanhat telkkarin ja kaikki muutkin käytöstä poistetut sähkölaitteet (digiboksi, lamppu, rämä dvd-soitin..jne). Ei niitä laitteita paljon ole, mutta ihan riittävästi kuitenkin. Pääsen itse helpommalla ja kerralla kaikista eroon.