Lanka on tällaisella kiekolla ja siinä näkyy värit selkeästi. Työnsin rautalangan keskustan muovitulppien läpi ja kiedoin sen henkariin kiinni. Kehuin itseäni tästä loistavasta ideasta, kunnes tuli aika purkaa. Niin miksikö tuli aika purkaa...
.. ihan hyvillä näyttää joo. Mutta mä en käytä tossuja villasukkien sisällä. Niistä tuli valtavat, aivan käsittämättömät. Sitten alkoi ahdistamaan se, ettei värit osu samoihin kohtiin.
Ne vaan oli pakko purkaa. Tuohon hienosti kiinnitettyyn kiekkoon ei sitten ihan helposti kiedottu lankaa ja päätin irroittaa toisen reunan. Ei olisi pitänyt! Siitä se katastrofi alkoi. Mä en oikein tiedä mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä kiekon keskitötterö oli irti ja lanka oli yhtenä valtava solmukasana lattialla.
Purkamisen lisäksi toiseksi kauheinta neulomisessa on solmut. Mun oli pakko selvittää se sotku juuri siinä paikassa ja istuin lattialla puoli viidestä yhteentoista, jouduin jättämään neuletapaamisen väliin ja nyt mulla on kaksi pientä lankarullaa.
Tämän lähes traumaattisen kokemuksen jälkeen siirryin taas tontunpajan hommiin ja kokeiltuani onnistuneesti pikkujuniorin sukkiin tomaattikantapäitä (enkuksi sweet tomato heel) arvelin kykeneväni jälleen neulomaan tästä langasta jotain. Nyt on pienemmät puikot käytössä ja katson vain yhtä sukkaa kerrallaan enkä vertaile onko kuviot samat. Yksivärisen langan ostamisessa on edelleen puolensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti