Uusia tuulia

Elokuussa päivitettyjen Arkadian Ulla -sukkien jälkeen innostuin Tekstiiliteollisuuden alpakkasukkalangasta nimeltä Tundra. Kädet tykkäsivät ja sukkaa pukkasi puikoilta. Puikkoina oli 3 mm pyöröt ja yleensä olen aloittanut kärjestä vaihtelevin mallein. Ensimmäisenä sädekärjillä perussukat.

Toisena raitasukat

Kolmantena harmaat valepatenttisukat

Langan kestävyydestä ei ole mitään havaintoa, kun ensin täytyy käyttää loppuun ne aiemmin tehdyt. Sitä odotellessa voi muutama tovi vierähtää.

Päätin aloittaa uuden harrastuksen nyt syksyllä. Ajatus lähti siitä, että voisin tehdä puseroihin pieniä sieviä paikkoja. Kyllä mä varmaan joskus pääsen niin pitkälle, mutta tässä näytille ensimmäinen kokoelma.

Mä aloitin pitsinnypläyksen ja tämä on hauskaa. Kirjatoukat helmisilmineen on ihan hulvattomia. Kaikista taatusti löytyy virheitä, mutta ei haittaa eikä muuten ei voi oppia.Sydän on ainoa tunneilla tehty ja muut on värkätty Pitsinnypläys - aloittelijan opas kirjan mukaan. Tein mä tunneilla yhden toisenkin, mutta sen päättely on vielä kesken ja kurssi jatkuu kevääseen. Tätä menoa mä ehkä saan aikaiseksi sen yhden pienen paikankin.

Elokuun lämmössä

Kesäinen lämpö vihdoinkin löysi tiensä tänne. Olen yrittänyt tuhota jämälankoja ja käyttää niitä kauan malliaan odottaneita lankoja pois.

Heinäkuun puolella sain nämä langat vihdoinkin kulutettua raitasukkiin. Malli kehiteltiin neuloessa ja neulottiin varpaista varteen ainoana tarkoituksena kuluttaa nämä neljä lankaa pois.

Minäkin olen nyt neulonut Kappan, mutta cobweb-ohuisesta langasta. Siitä tuli oikein hyvä niskan ja hartioiden lämmitin töihin. Mallia muutin niin, että aloitin 190 silmukalla. Pituutta en saanut kuin reilun metrin langan loputtua, mutta en kaipaa yhtään pidempää.

Elokuun alussa oli kansallispukujen tuuletusiltapäivä. Meillä oli ensin näin sievä tyttö puku päällä. Oli kuulemman liian kuuma asu.

Ja yhtäkkiä kuvausten jälkeen, meillä olikin mörkö juoksemassa pitkin pihoja. Hui!

Tein uudet kevätsukat jemmaan. Tykkään tästä mallista tosi kovasti, löytyy knittystä.

Olen tässä hiukan mietiskellyt, että johtuuko käsien ihottuma kenties villasta ja sen vuoksi olen kokeillut kesän aikana puuvillaa sisältäviä sukkalankoja ja nyt löysin Teeteen alpakkasukkalankaa. Neuloin siitä Arkadian Ullat.

Lankojen testailu jatkuu edelleen ja käsien kunnon tarkkailu. Tässä tekee yllättäviä lankalöytöjä.

Sukkakisailua vaihtelevalla menestyksellä

Sukkahullutus saatiin loppumaan ja jotain malleja jäi tekemättä. Tour de Sock kisa alkoi ja kakkossukat jäi väliin, koska se oli kirjoneuletta. Mutta päivitetäänpä hiukan mitä on tullut tehtyä.

Punaiset hansikkaat tein aikani kuluksi Dropsin alpakkalangasta. Oli mukava tehdä pitkästä aikaa alpakasta. Pitkästä aikaa tuli kokeiltua helmien pujoittamista. Itselle muistiin, että unohda alpakan kanssa virkkuukoukku, mikä tahansa muu tapa toimii paremmin.

 Tour de Sock alkoi ja ensimmäisenä oli TiiQ:n Virrat sukat. Lankana oli hyvin marinoitunutta Nalle markka-ajoilta.

Samoihin aikoihin väkersin sattumalta TiiQ:n Merenkulkija sukkia koko 45. Huh, siinä oli väkertämista, mutta hyvän mallin avulla sain valmiiksi. Lankana muistaakseni Ville.

Tourin kakkossukat oli kirjoneuletta ja minulla on vähän ongelmia sen kanssa ja päätin jättää väliin. Mutta tein sillä välin valmiiksi Miss Sophie's hands. Ensimmäinen hansikas oli aikanaan jäänyt kesken ranteeseen ja nyt ne on vihdoinkin molemmat valmiina talven koitoksiin.

Tourin kolmossukat Touring Bubbles valmistui kivasti ajallaan.

Nyt onkin raidalliset jämälankasukat tekeillä ja ensi yötä pitäisi ilmestyä Tourin nelossukkien ohje.

Sukkahullutuksen sukkia

Vaikka mä tipahdin kisasta, niin olen saanut sukkien ohjeet ja kierroksella 4 neuloin tällaiset puuvillaiset sukat. Niissä on ihan helmiäkin varressa, ei kylläkään kovin monta.

Kierroksella 5 oli oikein kunnon paksut polvisukat. Näiden kanssa tahkuttiin sitten oikein kunnolla, kun  näin paksu sukkalanka ei ole ollenkaan tuttua. Valmiit tuli ja tein pitsiosuuden erivärillä vaikka siinä oli muka kielto. Ei ne kumminkaan voineet tiputtaa mua pois kisasta, kun olin jo valmiiksi.

Kierroksen 6 kauniita kirjoneulesukkia en ole edes aloittanut, kun tuli pienoinen sukkakyllästymä. Malli on kyllä todella kaunis, mutta ehkä joskus ihan rauhassa.

Nyt sukkakisailijat odottaa Sukkahullutuksen loppumista, vielä yksi pari ulos. Sen jälkeen alkaa jälleen Tour de Sock. Se kestää kaksi kuukautta.

Jostain kumman syystä neulon hansikkaita tällä hetkellä.

Kierros 3

Kolmatta kierrosta odotellessa tekaisin pipon. Ostin kauniin vihreää lankaa ja yhtäkkiä ruudulle hyppäsi kaunin Meijun Latu-pipon ohje. Sehän oli ihan pakko tehdä.

Tuo palmikko sivussa on kiva ja lankana oli kevyttä Sublime lustrous extrafine merino dk. Ensi talveksi on myssy valmiina ja voisin yrittää heittää sen vanhan ja nuhjuuntuneen vihdoinkin pois.

Kierros 3 alkoi sitten vihdoin ja viimein. Ohjeena Longing for Spring ja edelleen jatkoin puuvillaa sisältävien sukkalankojen kokeilua. Vuorossa Lidlin Nina lanka, vuosikerta oli eri kuin edellisissä tästä lankasta tehdyissä. Puikot 2,5 mm. Ohje oli jälleen hyvin kirjoitettu ja pienet kukkaset söpöjä.

Viisi iltaa neuloin näitä ja karsiuduin pois kahinoista, kun olin liian hidas. Onneksi mä voin nyt neuloskella ihan rauhassa omaan tahtiin eli sukkapari viidessä illassa. :)

Puuvillaisten sukkalankojen kokeiluista voin jo kertoa, että ihan mukavan tuntuisia lankoja ovat olleet. Näissä ei enää ole sitä vuosien takaista ongelmaa, joka rypytti lankan kurttuun ja se piti välillä vedellä suoraksi. Kädet on tykänneet ja valmista on tullut.

Kierros 2 ja välitöitä

Selvisin Sock Madness 9 kisan toisesta kierroksesta. Jatkoin edelleen puuvillaa sisältävien sukkalankojen kokeilua ja hyvin toimi tämäkin Schoeller & Stahlin Fortissima Cotton Stretch. Puikkoina 2,5 mm pyöröt ja mallin nimi on Cable Madness.

Välitöinä neuloin parit puuvillaiset hansikkaat, kun kelit on lämmenneet ja villaiset on liian kuumat, mutta ilmankaan ei tarkene. Nämä on neulottu Mandarin Medistä 3,5 mm puikoilla.

Lankaa jäi jäljelle ja lisäksi löytyi vajaa kerä Tennesseetä ja niistäkin tuli hansikkaat.

Sukkakisaa varten jouduin jälleen kesyttämään nämä Addin vanhat pitsipuikot, jotka jostain syystä menevät aika ihan omille mutkilleen. Vedenkeittimen höyryllä ne saa tokeentumaan. Veden kiehuttua avataan luukkua sen verran, että saadaan puikko menemään toiselle puolen ja hitaasti liikutetaan kaapelia höyryn läpi ja se suoristuu helposti.

Vajaa viikko vielä kierrosta 2 jäljellä ja sitten alkaakin kolmannen kierroksen odotus.

Kierros 1 kisahuumaa ja välinerikkoja

Sukkahullutuksen ensimmäinen kierros alkoi maaliskuun 1. Odotin ohjetta vasta seuraavan viikon puolella ja sehän olikin julkaistu. Äkkiä silmäilin ohjeen läpi ja kaivoin sopivan langan esille ja puikot ja vauhtiin.

Puikkoina varsissä oli 2,5mm pyöröt ja kantalapusta eteenpäin 2,25mm. Lankana Lidlin Nina. Näyttää ihan kivalle. Langasta on suurin osa puuvillaa ja neuletuntuma oli erilainen kuin tavallisella sukkalangalla. Mallin nimi on Alohomora ja sen neulomiseen oli varattu kaksi viikkoa aikaa.

Näissä neulottiin koukuttavia kuutioita, jotka ei kyllä näy ollenkaan kuvista, mutta ne jouduttivat vauhdikkaasti neulontaa. Näistä tuli hiukan liian isot minulle ja nyt on sitten kopassa valmiina yhdet isotkin sukat.

Toisen sukan jalkaterää neuloessa koin järkyttävän välinerikon. Mun ihkuista 2,25mm  puikoista katkesi puikko irti kaapelista. Hetken jouduin hengittelemään ja kiireesti silmukat talteen ja korvaavat puikot tilalle, mutta ne ei vaan ole niin hyvät mutta pääsin jotenkin kitkutellen maaliin. Välinehuollon pitäisi nyt hiukan paremmin huolehtia kisavarusteista :)

Tässä tuli hiukan taukoa, kun sukkahulluttelijoita on niin paljon ja järjestäjät jakoivat meidät nyt joukkueisiin yms. Odottavan aika on pitkä ja värkäilin lenksukoruja. Näitä on hauska tehdä ja tarvittaessa purkaminen on helppoa.

Nyt meidät on jaettu joukkueisiin ja uusi ohje on julkaistu eilen illalla. Jännää!

Hups, mitenkäs tässä kävi näin?

Ei mun pitänyt, mutku. Se Sock Madness 9 kuiskutteli niin kovaa tai ei se mitään kuiskutellut vaan kiskaisi mukaansa ja täällä sitä ollaan. Taas neulotaan kilpaa sukkia. Ensimmäinen kisaohje on julkaistu ja helmikuussa julkaistiin pari lämmittelyohjetta.

Ensimmäinen lämmittelysukkaohje oli The Stroop Stroop Socks ja neuloin sen Cascade yarnsin Heritage Sock Yarnista. Lanka on pitkään etsinyt mallia ja tähän se kävi ihan hyvin.

Noi Stroopwafelit on niitä hollantilaisia vohveleita, joita kaupoista saa. Ne on niin makeita, että yhdenkin syöminen tekee tuskaa. Mutta näistä tuli sukkahullutuksen energiaruokaa joillekin.

Lanka oli muuten ihan kivaa neulottavaa, mutta värjäsi kädet vihreiksi ja ensimmäinen pesuvesi oli erittäin vihreää, viides huuhteluvesi oli jo puhdasta.


Toisena lämmittelymallina oli Choose Your Own Adventure, jossa heiteltiin noppaa raitojen kerrosmäärien selvittämiseksi. Mun sukista tuli jotenkin pinkit, outoa kun pidän kuitenkin vihreistä. Yritin saada jämälankoja vähemmäksi, mutta vieläkin niitä jäi jäljelle.

Näitä tehdessä muistin yhtäkkiä miksen tee raitasukkia. Ne langanpäät täytyy päätellä! Onneksi olin neuloessa päätellyt joka vaihdossa jo toisen langan ja vain joka toinen oli päättelemättä. Kyllä se olikin tuskaisa vartti. :)

Nyt uuden sukan pariin ja hullutus alkakoon!

Helmikuun hyvät neuleet

Totesin saaneeni tammi-helmikuun vaihteessa aikaiseksi kaikkea kivaa. Mystinen harmaa sukkalanka on käytetty kahteen pariin sukkia ja samalla kulutettu jämälankoja. Mystinen se harmaa oli siksi, että olen ihan itse ostanut sen, siis minä - harmaata, ei ymmärrä.

Ensimmäisten kanssa käytin pois Anna-pipon vaalean ja vihreän. Pitkästä aikaa tein varpaista varteen ihan normaalilla ranskalaisella kantapäällä ja siinä miettiessä miten se taas tehtiin vierähti muutama tovi ja muutama kokeilu piti tehdä, mutta kivat sukat tuli.

Näissä seuraavissa halusin käyttää loppuun tämän hovisukkien kauniin sinisen langan ja nimenomaan kantapäihin. Ei se ihan riittänyt, mutta riittävän hyvin kuitenkin. Tein nämäkin varpaista varteen ja nyt kantapäänä oli jälkeenpäin tehty kantapää. Tein sen kyllä vartta neuloessa, mutta se on ihan toinen juttu.

Kummassakaan sukkaparissa ei ollut mitään ohjetta. Otin lankaa ja looppasin parin kerrallaan.

Kummitytön synttärit oli hiljaittain ja sain toiveen turkoosista tupsupiposta. Ohjeena oli soveltaen Välimäen Veeran Merry Berry.

Aikaisempi toive oli saada kynsikäslapaset, joita olen pohtinut pitkään ja tällaiset tulivat tuotekehittelyn tuloksena.

Molemmat kelpasivat ja tässä ne vielä yhdessä.

Oli kiva kuulla, että näiden kanssa mennään kouluun. Olen tyytyväinen, että keksin tehdä peukaloihin pienen aukon ja kännykän räplääminen on hiukan helpompaa. Turkoosia lankaa meni kaksi kerää ja tuo tumman harmaa oli joku, joka ei halua millään kulua loppuun.

Nyt voisin keksiä jotain ihan muuta neulottavaa.

Vuosi vaihtui vauhdilla

Mihin joulukuu hävisi? Joululahjoja en montaa tehnyt, taisi olla vain kolme neulottua. Olen vain ihaillut matkan kuvia ja muistellut Atlantin lämpöä.

Pikkumies esitti joskus syksyllä toivomuksen luistelusukista, joiden pitää olla ohuet ja sopivat. Hän huomasi Lidlissä sopivan sinistä lankaa sisältävä lankapakkauksen ja esitti samantien toivomuksen. Malli on taas perinteinen hihasta vedetty ja puikot 2,5 mm.

Kuvien ottaminen on ollut loppuvuodesta harvinaisen haastavaa. Missä se aurinko oikein on ja eikö lamputkaan jaksa valaista.
Heppatyttö on taas kasvanut niin paljon, ettei hänellä taida olla kohta sukkia ja Tiina Q:n keväthuuma kolahti ihan täysillä. Tämän on juuri sopivan prinsessa olematta röyhelö. Puikkoina 2,75 mm. Lanka on Lanitium ex Machinan perussukka sport.

Sain äidiltä jotain erittäin hyvin marinoituja lankoja ja kokeilin niistä tehdä heppatytölle ratsastuslapaset. Toivottavasti ne toimivat. Malli jälleen hihasta vedetty.

Yritin taas päästä jämälangoista eroon ja aikani kuluksi neuloin hansikkaat. Tuo Dropsin baby merino ei sitten millään kulu loppuun. Täytyy varmaan neuloa useampi pari. Malli taas ihan itse keksitty.

Välimäen Veeralta ilmestyi Huivileikki kirja ja sieltä löytyi tämä Seili. Lankana oma suosikkini Dropsin Babyalpaca Silk.

Hyvää alkanutta vuotta!

Muistoja matkalta ja syksyn neulomisia

Näinä syksyn kylminä, pimeinä ja märkinä päivinä sitä voi hetkeksi siirtää itsensä ajatuksissaan vaikka tänne. Heti tulee lämpimämpi olo ja parempi mieli. Tuosta kuvasta näkyy Azorien eteläistä saarta.

Ja tästä kuvasta kuinka korkea se laiva on.

 

Matkaneuleena ollut Anna-myssykin valmistui vihdoin, kun sain aikaiseksi purkaa väliaikaisen aloituksen ja muutaman rivin jälkeen silmukoin reunan. Ihan kivalle ja lämpimälle myssylle vaikuttaa.

Vieläkin naurattaa se, kun yhtäkkiä laivalla pyydettiin siirtymään sinne toiseen neuleryhmään ja kertomaan miten tällaista onteloneuletta tehdään ja miksi ihmeessä mä haluan tehdä noin lämpimän pipon.

Kotona verryttelin neulomistaitoa ensin hansikkailla. Lankana on Lidlin puuvilla-villalanka, joka tuntui ihan miellyttävältä. Ohjetta ei ole.

 

Välimäen Veeran Lankaleikki kirjassa on lippapipon ohje. Jostain kumman syystä tuli valtavan suuri tarve tehdä sellainen pienelle miehelle syntymäpäivälahjaksi. Pintaneule muistuttaa kinnasneulatekniikan jälkeä. Ohjeessa oli hiukan haastetta, mutta sain muokattua siitä sopivan. Syntymäpäiväsankari päätti itse koristukset.

 Koska tuo lippapipo oli niin hauska, niin sellainen oli ihan pakko itsekin saada.

Mukavaa syksyn jatkoa!

Matkalla Atlantin yli

Olipa kerran varhainen elokuun lopun perjantai (klo 2.30), kun nämä kaverit omistajineen lähtivät pitkälle matkalle.

Pienten kohellusten jälkeen pääsimme ensimmäiseen turvatarkastukseen. Kohelluksiin kuuluu mm se, että lentosukkahousut kutistaa sen verran kroppaa, että housuja kannattaa nostella usein. Käsimatkatavaroissa kannattaa miettiä pakkausjärjestys paremmin. Automaattinen passintarkastus sujuu paremmin silmälasit päässä, niin näkisi lukea mitä siellä pitää tehdä. Kaikesta selvittiin ja oikea portti löytyi.

Vihreät kuplat ja iso harmaa nähtiin menemässä ruumaan. Lentomatkustaminen on nopeaa, mutta siinä on vain ne nousut ja laskut, jotka ei tunnu kivoille. Jonkun lehden kuvia tutkimalla meni ensimmäinen nousuahdistus. Ikkunasta maisemia katsellessa pystyi seuraamaan matkan kulkua ja ällistyin miten paljon Englannissa on peltoja, kaikki kaupungit ja kylät oli varmaan koneen toisella puolen.

Gatwickissa oli vaihto ja siellä turvatarkastus sujui oikein hyvin. Meidät vastaanotti valtavan kokoinen tanssiva Transformers. Kuuden tunnin odotus meni kuin siivillä. Jossain vaiheessa vihreät kuplat ja iso harmaa havaittiin siirtymässä seuraavalle koneelle.

Atlantin ylitys olikin Dreamlinerilla ja se on mun uusi suosikki. Korviin ei sattunut nousut ja se kulku oli tasaista ja nukutti hyvin. Elokuvia ja pelejä oli hyvä valikoima ja aina voi rupatella muiden matkustajien kanssa. Valitettavasti koneessa oli sairaskohtauksen ja sen vuoksi käytiin Bermudalla, mutta sekin lasku ja nousu sujui hyvin. Floridassa Fort Lauderdalessa oltiin pari kolme tuntia myöhässä ja maahantulomuodollisuudet meni niin kivuttomasti, että epäilin vielä taksijonossa ettei me olla maassa laillisesti. (oltiin me).

Aamulla herätessä oli tämä näky edessä ja voi sitä ihanaa lämpöä. Saisko tännekin?

Palmut kahisee kivasti ja ne kukki. Atlantin rannalla oli ihan pakko käydä. Vesi oli paljon lämpimämpää kuin meillä uima-altaiden vedet.

Yritin ottaa kuvaa varpaista Atlantissa, mutta vesi oli eri mieltä ja kasteli.

Sunnuntaina käytiin kuvaamassa Oasiksen sisaraluksen Alluren lähtö läheiseltä sillalta.

Sitten olikin maanantai ja meidän Atlantin ylityksen lähtöpäivä. Laivana Oasis of the Seas. Jälleen kerran päästiin turvatarkastukseen ja sen jälkeen kirjautumaan laivalle. Saatiin sea passit ja sen jälkeen ensimmäinen valokuvaus ja ylös odottamaan laivaan pääsyä. Ylhäällä ohjattiin määrätietoisesti istumaan tiettyihin paikkoihin eikä tyhjiä paikkoja saanut jättää. Sen jälkeen siitä rivi kerrallaan ohjattiin laivaan. Kenenkään ei tarvinnut ryntäillä ja kaikki sujui hyvin ohjatusti.

Ennen laivan lähtöä käytiin hakemassa molempiin hytteihin kaikille avainkortit. Sea Passilla pääsee vain omaansa. Useammalle ruoka-aineelle allergisena kävin jättämässä pääruokasalin infoon listan, mitä ruokia en saa syödä ja eikä siinä ollut heidän puolestaan mitään ongelmia, kun vaihtoehtoja löytyy aina. Ennen lähtöä on kaikille matkustajille pakollista saapua omalle pelastusasemalleen ja siellä käytiin läpi turvajutut ja piipattiin kortit. Laiva pääsi lähtemään ajoissa. Lähdössä piti hurjasti vilkuttaa webbikameroihin ja sitten oltiinkin jo Atlantilla.

Vihreät kuplat ja iso harmaa löysivät hytteihin jossain vaiheessa iltaa ja meillä olikin melkein heti ensimmäinen illallinen. Sain tilata seuraavan päivän ruokani aina edellisen illallisen loputtua ja minusta se oli oikein hyvä systeemi.

Atlantilla oli tyyntä, aurinkoista ja ihanan lämmintä. Päästiin muuten taas Bermudalle ja samasta syystä kuin muutamaa päivää aikaisemmin.

Löysin mun suosikin kuningas Julienin. Hillittömän hauskaa, kun tuttuja piirroshahmoja tupsahteli vastaan siellä täällä ja kamera oli aina mukana.

Laivan juoksu- ja kävelyrata oli mahtava. En tiedä mitä materiaalia se oli, mutta siinä pystyi juoksemaan ilman nivelkipuja. Siellä oli tavoite, että saataisiin yhtä paljon maileja kuin on matka Fort Lauderdalesta Malagaan, mutta taidettiin päästä melkein takaisinkin.

 Karuselli, josta joku oli helppo löytää.

Miten tämä matka nyt sitten liittyy neulomiseen? No tietysti siellä voi neuloa. Kirjassa Pipo on pääasia on hieno Anna onteloneulepipo, jonka halusin tehdä opittuani onteloneuleen sukkakisassa.

 Ylhäällä sai myös käsityöharrastajan voimajuomaa.

Laivalla kokoontui useampikin neuleryhmä ja me käytiin Viking Lounge iltapäiväryhmässä. Siellä oli mukavaa väkeä eripuolilta ja oli kiva nähdä mitä muutkin tekevät.

Azorit ohitettiin riittävän kaukaa ja sitten Eurooppa alkoi lähestyä hurjaa vauhtia, ihan kuin oltaisiin tultu alamäkeen. Malaga oli ensimmäinen virallinen pysähdys ja siellä mentiin kiertoajelulle. Ensimmäisenä meidän koti.

 On siellä palmu.

Lähtö illalla. Meitä oli saattelemassa uskomattoman paljon malagalaisia ja kaksi venettä suihkutti. Oli ihan liikuttunut olo, kun oli niin hieno lähtö.

Sitten olikin enää yksi meripäivä ja oltiin perillä Barcelonassa. Kolumbuksen patsasta piti käydä kuvaamassa ja sen jalusta oli aivan täynnä kaikenlaista.

Mielenkiintoinen kävelysilta.

Kaikki loppuu aikanaan ja niin tämäkin reissu. Kaverit pääsivät kotiin turvallisesti ja ehjinä. Pss, ne toisetkin kaverit pääsi omaan kotiinsa ja ne saivat matkalla uuden kaverin.

Reissun plussia: Lämpö, aurinko, ihanat hedelmät, palmut, kulkuvälineet oli aikataulussa ja me ollaan tosi turvallisia kaikkien turvatarkastusten jälkeen. Yhtään turhaa vaatetta ei ollut mukana ja osa kävi pesulassa parikin kertaa. Kielitaito ei ole rapissut ja saksaakin tarvitsin uusien tuttujen kanssa. Ei aikaero-ongelmia minulla, kun kaikissa kulkuvälineissä pystyy nukkumaan.

Reissun miinuksia: Se lämpö jäi sinne ja ne palmut ja ne hyvät hedelmät. Aikaero ja pitkä matkustaminen oli matkakumppaneille liikaa ja pari lisäpäivää ennen Atlanttia olisi voinut olla paikallaan.