Matkalla Atlantin yli

Olipa kerran varhainen elokuun lopun perjantai (klo 2.30), kun nämä kaverit omistajineen lähtivät pitkälle matkalle.

Pienten kohellusten jälkeen pääsimme ensimmäiseen turvatarkastukseen. Kohelluksiin kuuluu mm se, että lentosukkahousut kutistaa sen verran kroppaa, että housuja kannattaa nostella usein. Käsimatkatavaroissa kannattaa miettiä pakkausjärjestys paremmin. Automaattinen passintarkastus sujuu paremmin silmälasit päässä, niin näkisi lukea mitä siellä pitää tehdä. Kaikesta selvittiin ja oikea portti löytyi.

Vihreät kuplat ja iso harmaa nähtiin menemässä ruumaan. Lentomatkustaminen on nopeaa, mutta siinä on vain ne nousut ja laskut, jotka ei tunnu kivoille. Jonkun lehden kuvia tutkimalla meni ensimmäinen nousuahdistus. Ikkunasta maisemia katsellessa pystyi seuraamaan matkan kulkua ja ällistyin miten paljon Englannissa on peltoja, kaikki kaupungit ja kylät oli varmaan koneen toisella puolen.

Gatwickissa oli vaihto ja siellä turvatarkastus sujui oikein hyvin. Meidät vastaanotti valtavan kokoinen tanssiva Transformers. Kuuden tunnin odotus meni kuin siivillä. Jossain vaiheessa vihreät kuplat ja iso harmaa havaittiin siirtymässä seuraavalle koneelle.

Atlantin ylitys olikin Dreamlinerilla ja se on mun uusi suosikki. Korviin ei sattunut nousut ja se kulku oli tasaista ja nukutti hyvin. Elokuvia ja pelejä oli hyvä valikoima ja aina voi rupatella muiden matkustajien kanssa. Valitettavasti koneessa oli sairaskohtauksen ja sen vuoksi käytiin Bermudalla, mutta sekin lasku ja nousu sujui hyvin. Floridassa Fort Lauderdalessa oltiin pari kolme tuntia myöhässä ja maahantulomuodollisuudet meni niin kivuttomasti, että epäilin vielä taksijonossa ettei me olla maassa laillisesti. (oltiin me).

Aamulla herätessä oli tämä näky edessä ja voi sitä ihanaa lämpöä. Saisko tännekin?

Palmut kahisee kivasti ja ne kukki. Atlantin rannalla oli ihan pakko käydä. Vesi oli paljon lämpimämpää kuin meillä uima-altaiden vedet.

Yritin ottaa kuvaa varpaista Atlantissa, mutta vesi oli eri mieltä ja kasteli.

Sunnuntaina käytiin kuvaamassa Oasiksen sisaraluksen Alluren lähtö läheiseltä sillalta.

Sitten olikin maanantai ja meidän Atlantin ylityksen lähtöpäivä. Laivana Oasis of the Seas. Jälleen kerran päästiin turvatarkastukseen ja sen jälkeen kirjautumaan laivalle. Saatiin sea passit ja sen jälkeen ensimmäinen valokuvaus ja ylös odottamaan laivaan pääsyä. Ylhäällä ohjattiin määrätietoisesti istumaan tiettyihin paikkoihin eikä tyhjiä paikkoja saanut jättää. Sen jälkeen siitä rivi kerrallaan ohjattiin laivaan. Kenenkään ei tarvinnut ryntäillä ja kaikki sujui hyvin ohjatusti.

Ennen laivan lähtöä käytiin hakemassa molempiin hytteihin kaikille avainkortit. Sea Passilla pääsee vain omaansa. Useammalle ruoka-aineelle allergisena kävin jättämässä pääruokasalin infoon listan, mitä ruokia en saa syödä ja eikä siinä ollut heidän puolestaan mitään ongelmia, kun vaihtoehtoja löytyy aina. Ennen lähtöä on kaikille matkustajille pakollista saapua omalle pelastusasemalleen ja siellä käytiin läpi turvajutut ja piipattiin kortit. Laiva pääsi lähtemään ajoissa. Lähdössä piti hurjasti vilkuttaa webbikameroihin ja sitten oltiinkin jo Atlantilla.

Vihreät kuplat ja iso harmaa löysivät hytteihin jossain vaiheessa iltaa ja meillä olikin melkein heti ensimmäinen illallinen. Sain tilata seuraavan päivän ruokani aina edellisen illallisen loputtua ja minusta se oli oikein hyvä systeemi.

Atlantilla oli tyyntä, aurinkoista ja ihanan lämmintä. Päästiin muuten taas Bermudalle ja samasta syystä kuin muutamaa päivää aikaisemmin.

Löysin mun suosikin kuningas Julienin. Hillittömän hauskaa, kun tuttuja piirroshahmoja tupsahteli vastaan siellä täällä ja kamera oli aina mukana.

Laivan juoksu- ja kävelyrata oli mahtava. En tiedä mitä materiaalia se oli, mutta siinä pystyi juoksemaan ilman nivelkipuja. Siellä oli tavoite, että saataisiin yhtä paljon maileja kuin on matka Fort Lauderdalesta Malagaan, mutta taidettiin päästä melkein takaisinkin.

 Karuselli, josta joku oli helppo löytää.

Miten tämä matka nyt sitten liittyy neulomiseen? No tietysti siellä voi neuloa. Kirjassa Pipo on pääasia on hieno Anna onteloneulepipo, jonka halusin tehdä opittuani onteloneuleen sukkakisassa.

 Ylhäällä sai myös käsityöharrastajan voimajuomaa.

Laivalla kokoontui useampikin neuleryhmä ja me käytiin Viking Lounge iltapäiväryhmässä. Siellä oli mukavaa väkeä eripuolilta ja oli kiva nähdä mitä muutkin tekevät.

Azorit ohitettiin riittävän kaukaa ja sitten Eurooppa alkoi lähestyä hurjaa vauhtia, ihan kuin oltaisiin tultu alamäkeen. Malaga oli ensimmäinen virallinen pysähdys ja siellä mentiin kiertoajelulle. Ensimmäisenä meidän koti.

 On siellä palmu.

Lähtö illalla. Meitä oli saattelemassa uskomattoman paljon malagalaisia ja kaksi venettä suihkutti. Oli ihan liikuttunut olo, kun oli niin hieno lähtö.

Sitten olikin enää yksi meripäivä ja oltiin perillä Barcelonassa. Kolumbuksen patsasta piti käydä kuvaamassa ja sen jalusta oli aivan täynnä kaikenlaista.

Mielenkiintoinen kävelysilta.

Kaikki loppuu aikanaan ja niin tämäkin reissu. Kaverit pääsivät kotiin turvallisesti ja ehjinä. Pss, ne toisetkin kaverit pääsi omaan kotiinsa ja ne saivat matkalla uuden kaverin.

Reissun plussia: Lämpö, aurinko, ihanat hedelmät, palmut, kulkuvälineet oli aikataulussa ja me ollaan tosi turvallisia kaikkien turvatarkastusten jälkeen. Yhtään turhaa vaatetta ei ollut mukana ja osa kävi pesulassa parikin kertaa. Kielitaito ei ole rapissut ja saksaakin tarvitsin uusien tuttujen kanssa. Ei aikaero-ongelmia minulla, kun kaikissa kulkuvälineissä pystyy nukkumaan.

Reissun miinuksia: Se lämpö jäi sinne ja ne palmut ja ne hyvät hedelmät. Aikaero ja pitkä matkustaminen oli matkakumppaneille liikaa ja pari lisäpäivää ennen Atlanttia olisi voinut olla paikallaan.