Syksyn touhuilut

Lokakuun alussa olin Burdan järjestemällä käsityöristeilyllä. Se oli todella kiva tapahtuma, kerrankin riittävästi ohjelmaa ja paljon uusia hyväntuulisia ihmisiä ja muutamia podcasteista tuttuja tuli vastaan. Aika hämmentävää, kun tunnistaa podcastin vetäjän eikä tiedä tervehtiäkö kuin vanhaa tuttua vai kertoako että seuraan sun juttuja.

Risteily lähti torstaina Helsingistä Tukholmaan ja oli takaisin lauantaina. Siellä oli paljon näytteilleasettajia ja messuihin verrattuna oli kivaa, kun pystyi rauhassa palaamaan takaisin miettimään. Siellä oli paljon luentoja ja työpajoja. Kävin kuuntelemassa eri luentoja ja osallistuin yhteen työpajaan.

Sieltä tuli mukaan nämä, kohtuullisesti siis.

Risteilyllä valmistui tämä pipo ja melkein nämä hansikkaat

Kumpikin on näköjään päässyt tykkimyssyn koppaa halailemaan. Ostin Motonetista tuollaiset pyöreät verkkokohot, joiden päälle kopat on kiinnitetty.

Kävin Tampereen kädentaitomessuilla nyt marraskuussa ja siellä oli hurjan paljon väkeä. Podcastaajilla ja katsojille oli varattu tunnin tapaamisaika ja oli hauskaa nähdä siellä tuttuja risteilyltä ja täältä meiltä päin. Yksi päivä messuilla kiertelyyn oli liian vähän, kun en enää lopussa jaksanut ajatella muuta kuin pois pääsyä. Kaksi päivää tuolla kiertelyyn olisi sopiva aika eikä väsähtäisi kokonaan.

Messuilta tuli mukaan nämä

Tuo musta on mustaan tykkimyssyyn rusettinauha. Ostin lasiputkia himmeleitä varten ja pari niitä on jo valmiina ja kolmas on kesken. 

Muuten olen neulonut välillä kaikenlaista. Näiden lisäksi yritän saada jämälankoja pois, mutta ne varmaan pitenee itsestään, kun ei ne millään lopu. Ankkasukat oli muistaakseni jossain kisassa bonussukkina, tein kuviot peilikuvina.

Nuoriherra sai tällaiset näppärät hansikaslapaset, ettei sormet jäädy pokemonia pelatessa. Settiin kuuluu myös pipo. 

Laine lehdessä oli sienisedän ohje ja yritin valita oikein räikeät värit, mutta tästähän tulikin mainio ja ihanan iso. 

Kansallispukua valmistamassa

Aloitin syksyllä kansallispukukurssin. Ihastuin aikaisemmin Maskun puvun liivikankaaseen ja se kudottiin aikaisemmin samalla kuin ne pari Uskelan hamekangasta. Katsokaa vaikka miten ihana kangas.

Aloitin kurssilla kuitenkin Maskun tykkimyssystä, kun sen tekeminen ilman pölkkyä ja vinkkejä on hankalaa. Tykkimyssy koppa on nyt valmis ja siinä on villavatiini päällä. Silkki on leikattu ja sen keskisauma pitäisi ommella uudestaan tiheämmillä pistoilla ja sen jälkeen ommella silkki koppaan kiinni. 

Tässä hiukan työvaiheita tykkimyssyn valmistuksesta. Ensin materiaalit valmiiksi.

ja se ruispuuro. Tuo silikonisuti oli näppärä puuron levittämisessä.

Sitten sitä puuroa levitettiin joka väliin ja yritettiin saada ilmat välistä pois. Tässä on jo kankaan päälle ladottu kaikki kerrokset. Kuvien ottaminen oli hiukan haastavaa, kun kädet oli siinä puurossa.

Kun kumpikin puoli oli valmiit, laskoksia yritettiin saada hiukan muotoonsa. Sen jälkeen kappaleet ommeltiin yhteen ja tässä vaiheessa tuli monta entistä neulaa, jotka olivat kieltämättä hienon muotoisia. Ompelun jälkeen koppa pääsi pölkyn päälle ja tuo keskisauma hakattiin vasaralla litteäksi ja siihen tuli nauha, jolla keskikohta kiinnitettiin tukkiin ja sen jälkeen muotoilu siinä alkoi. 

Kun se saatiin neulojen ja muiden apuvälineiden avulla muotoonsa lisättiin siihen vielä puurolla paperia lisää ja sen jälkeen alkoi kuivattaminen. Siinä käytettiin fööniä ja silitysrautaa ja useampi päivä siinä meni. Kotona leijui mukava kypsän ruispuuron tuoksu. Koppa sidottiin muuksi ajaksi piukkaan kuivamaan pölkyn ympärille. 

Tästä lisää, kun saan sen tehtyä loppuun asti.

Muuten olen tekemässä puseroa, mutta ne mikroskooppiset pienet kirjailut näin talvella ei oikein innosta. Hankin jo suurennuslasilampun ja se auttaa huomattavasti. Olen saanut osan jo tehtyä. Liiviin en ole vielä koskenut, kun nämä täytyy olla ensin valmiina.

Alkusyksyn kertaus tehdyistä

Kylläpä aika hurahtaa vauhdilla eteenpäin. Tässä kertaus keväästä lähtien tehdyistä neuleista.

Synttärilahjaksi hankin pari neulekirjaa, joista sitten hyppäsi heti paita tekeille.

Hjertegarnin blend bamboo on kivan tuntuinen lanka ja näyttää sopivan tähän raitapaitaan ihan kivasti. Paita on päälläkin kiva. Tosin sitä joutuu pesemään useammin kuin villaisia, kun se tuppaa venähtämään helposti. Hyvä puoli on, että lanka kestää pesemisen.

Aikaisemman postauksen ollut Nuvem-mytty on oikeasti iso ja kiva huivi.

Neuleretriitissa aloitin tekemään jotain Kappaa etäisesti muistuttavaa kauluria. Toisen kerän kanssa oli niin paljon ongelmia, että tästä tuli vain lyhyt kauluri. Lanka on Alm by Permin ja se on alpakan ja polyamidin sekoitusta, jostain syystä toinen kerä oli ihan sotkussa ja pätkissä. Ensimmäinen kerä oli kunnossa.

Jossain vaiheessa kevättä muistin mikä voisi auttaa säärien palelemiseen. Vastaus on säärystimet. Luulisi näillä tarkenevan syksystä alkaen. Näillä on pituutta niin, että polvienkin pitäisi pysyä lämpimässä.

Atlantin ylityksestä jäi jäljelle Opussumilankaa ja siitä sain juuri ja juuri tehtyä kynsikkäät. Voi, kun tuota lankaa olisi ollut pikkuisen enemmän, niin olisin saanut toisetkin sormikkaat.

Tein ratsastushansikkaat. Niistä piti tulla sellaiset, joissa on vain peukalo ja pikkurilli erikseen, mutta telkkaria katsellessa niihin oli yhtäkkiä tullut kaikki sormet. Ei kuulemman haittaa.

Olen ommellut varapatjoille kauniit päälliset. Raisiossa Mimun kangaskaupassa oli vaikka minkälaisia printtikankaita enkä päässyt näistä ollenkaan ohi. Ei minulla mitään ohjetta ollut, mittasin patjat ja hurautin valmiiksi. Läppä kiinnitetään napeilla. Nyt ne on siistin näköisempiä.

Neuloin puuvillasukkalangan jämistä täysin eleettömät pikkusukat. Näistä tuli ihan kivat.

Olen tehnyt ja touhunnut muutakin, mutta niistä seuraavalla kerralla.

Vuodenvaihteen neulevyörytys

Olen unohtanut esitellä kaikki valmiit neuleet. Yllättävän paljon menee tavaroiden järjestämisessä ja miettiessä, että jos en tätä ole tarvinnut vuoteen niin tarvitsenko jatkossakaan. Toivottavasti ei tule enää uusia isoja remppoja.

Remppaevakossa ollessa tein loppulangoista tällaiset pikkusukkaset, jotka tekivät katoamistempun ja onnistuin eilen vihdoinkin paikallistamaan ne. Lankana on Lidlin villan, puuvillan ja polyamidin sekoitus, joka on kivan tuntuista neulottava. Ohje ihan itse neuloessa keksitty.

Myöhemmin syksyllä tein siskon miehelle ohuesta langasta sukat. Lanka on Superba bamboo uni superwash ja se on villan, polyamidin ja bambuviskoosin sekoitus. Kiva lanka ja joutuisa neulottava. Malli on Riff ja löytyy Knittystä. Sukkien koko on 45 tai 47, joka tapauksessa iso.

Remppaevakkoon lähtiessä aloitin Nuvemin, kun sain ostettua Wollmeisen huivilankaa vyyhdin. Oli muuten ihan näyttävän kokoinen lankakakku, kun siinä on 1,5 km lankaa. Huivin rutistin valmiiksi reissua varten tekniikalla 11 grammaa/ilta pakko tehdä. Se onnistui ja huivi oli lentokoneessa oikein mukava. Lanka on hiukan tummempaa luonnossa.

Ostin syksyllä sukkakirjan, kun se ei vaan halunnut jäädä kauppaan ja tässä on vaikka mitä metkoja tapoja tehdä sukkia.

Ensimmäisenä tein nämä perussukat tomaattikantapäällä. Sininen lanka loppui tietenkin kesken kärjissä. Sininen lanka on Inayan lankaa ja kärkien valkoiset Nallea. Mietin vielä, että teenkö kärjet uusiksi itselleni paremmin sopivalla tavalla. Ohjeen mukaisista kärjistä tuli vähän hassut. Tomaattikantapää yllättää kerta toisensa jälkeen, se nimittäin toimii.

Alkuvuodesta tein nämä toiset siitä sukkakirjasta. Lankana jälleen Lidlin sukkalanka. Näissä oli kiva kantapää. En tiedä sen nimeä, mutta kiva tehdä, kun ei ollut erillistä kantalappua.

Jossain vaiheessa näin Novitan lehdessä kivan liivin kuvan. Ohjeessa siinä oli Nallea ja perinteisesti neulotaan osina. Neuloin sen alhaalta ylös saumattomana ja lankana on Dropsin Alpakka. Liivi on ihanan lämmin töissä. Takaosa on hiukan pidempi.

Alkuvuodesta osallistuin myös vauvasukkien neulontaan ja tässä minun tekemät kolme paria.

 

Ullan etusivulla oli Pato sukat ja minulla vieressä Nallea kerä, joten eipä aikaakaan kun sukat olivat valmiit. Ajattelin nämä viedä johonkin keräykseen, kun vähemmän käytän paksuja sukkia. Kantapää oli sama kiva uusi tuttavuus kuin yllä olevissa siniharmaissa sukissa.

Uudesta neulekirjasta tein itselleni Suomi 100 sukat Taitokeskuksesta ostetusta raitalangasta. Boomerang on hauska ja ajatukset nyrjäyttävä malli, sukat voi tehdä näinkin.

Osastolle hassuja höpsötyksiä kuuluu nämä neulotut tiskirätit. Ei muuten, mutta nämä on niin söpöt ettei tällaisia raaski käyttää. Ohje on Ullasta ja sen nimi on Alizarine ja lanka on Rico Designin Creative Bubble.

Hengästyttävä neulevyörytys päättyy hetkeksi tähän ja jatkuu pian uudestaan.

Kesäloma Atlantin yli risteillen

Oli synkkä ja sateinen marraskuinen aamu 2016. Vihdoinkin kauan odotettu kesäloma alkaa ja Atlantin ylitys toiseen suuntaan. Pikkukaverit odottivat aamulla valmiina oven edessä enkä voinut unohtaa kumpaakaan kotiin.

Matka alkoi matkaseuralaisten noutamisella ja sitten olikin edessä bussimatka Seutulaan. Osasin kirjata meidät ja ruumaan menevät tavarat. Saatiin jopa ruumaan menevät matkalaukut katoamaan hihnaa pitkin tuntemattomaan paikkaan. Turvatarkastus sujui leppoisissa merkeissä ja sen jälkeen odoteltiin matkan alkua.

Malagan kone oli aivan tupaten täynnä. ja ennen lentoa päästiin jäänestosuihkutukseen. Sitä härveliä oli ihan mielenkiintoista seurata. Viihdytin lentomatkan kuvaamalla maisemia. Espanja on pelkkää vuoristoa. Sain kuvattua jonkun lentokoneenkin hiukan ennen Malagaa.

Vihdoinkin illalla oltiin perillä ja matkalaukuista söpö vihreä ilmestyi tuttuun tapaan meidän sakin laukuista ensimmäisenä. Hotelli löytyi helposti ja se oli ihan kiva.

Seuraavana aamuna lähdettiin käymään kauppahallissa ja siellähän oli vaikka mitä. Siellä oli punajuuriakin, jostain syystä se oli minulle yllätys. Kuvassa on juustoja ja meloneja ja local fish.

Kauppahallikierroksen jälkeen päätettiin hypätä Fuengirolaan menevään junaan. Lippuautomaatti olisi ollut helppo, jos osaisi espanjaa. Paluumatkalla näppäilin automaattia ulkomuistista ja saatiin paluuliput. Fuengirolassa oli joidenkin mielestä lämmintä, mutta onneksi olin laittanut pitkähihaisen takin alle. Olin saanut tehtäväksi ottaa palmusta kuvan ja mietin mistä saisin palmun, joka olisi kuin kukka kämmenellä. Sieltähän se sitten tuli rannalla vastaan. Tehtävä suoritettu.

Lauantaina aamiaisen, tavaroiden pakkaamisen ja nopean kauppakierroksen jälkeen suunnistettiin vihdoinkin satamaan. Rhapsody of the Seas alukselle. Reittinä oli Atlantin ylitys Malagasta Kanarian saarten kautta Bahamalle ja reissu päättyi Miamiin. Laivaan kirjautuminen sujui oikein hyvin ja sen jälkeen laivaan. Olin etukäteen selvittänyt laivayhtiöstä, että ruoka-aineallergiani ei tuota ongelmia. Laiva oli ollut hetken kuivatelakalla ennen risteilyä ja siinä on se oma jännitysmomentti, kuten toimiiko kaikki.

Ensimmäisen illan päivällinen oli aika surullinen juttu. Sain tuntia muita myöhemmin kaksi kuivaa mautonta broilerinrintafilettä. Lautasella ei ollut yhtään mitään muuta.

Ensimmäisenä meripäivänä matkalla Lanzarotelle oli kuulemman pientä keinuntaa ollut. Aamiaisella keksin pääruokasalista, että siellä on noutopaikka, josta saa ruokaa nopeammin kuin tilaamalla. Juomat piti sitten tilata ja aina piti sanoa, että mehua ja vettä ilman jäitä ja teetä kuumalla vedellä. Jos tilasi teetä niin sai joko kuumaa vettä, mutta ei teepussia tai toisinpäin. Cruise Criticin Roll Call ryhmällä oli kokoontuminen aamupäivällä ja se oli ihan kiva, kun oli aktiiveja paikalla ja meillekin selvisi missä pitää olla milloinkin. Käytiin pelaamassa porukalla slot pullia ja voitettiin.

Päivällisellä pettymykset jatkuivat. Ruoka on kuivaa ja mautonta. Mutta ei tarjoilu ollut parempaa, heidän kanssaan piti pitkään keskustella siitä, että haluamme ruuat samaan aikaan. Kaverit eivät olisi päässeet täällä läpi tenttejä pöydän kattamisesta eikä tarjoilusta. Kokit taas olisivat voineet opetella lukemaan ja valmistamaan ruokaa ennen risteilyä.

Ensimmäisenä satamana oli Lanzarote. Paikka vaikutti pienelle ja viihtyisälle. Sieltä sai kuvia, jotka sopivat palapeleihin. Siellä oli aurinkoista ja lämmintä.

Laivan pelastusveneitä ulkoilutettiin välillä ja niiden käyttöä harjoitellaan. Hienoa huomata tällainen asia.

Seuraavaksi oli Gran Canaria ja Las Palmas. Aina sanotaan, ettei Armas tule odottamatta vastaan. No, ihan varmasti tulee. Tässä on siitä kuva ja siinä vielä lukee, ettei jää epäselväksi.

Siellä satoi aamulla rankasti, mutta se onneksi taukosi ja käytiin kävelyllä. Siellä tuuli ihan mahdottomasti, mutta lämpötila olisi ollut ilman tuulta ihan kiva.

Matkaseuralaiset olivat ihan jäässä ja vaativat laivaan palaamista välittömästi. Mä kumminkin sain pari levyä tummaa suklaata kaupasta. Nam.

Laivalle oli iskenyt kuivatelakoinnin jälkeiset ongelmat eli vessat eivät toimineet. Eikä niiden korjaamisella tuntunut mitään kiirettä olevan. Meillä oli  yli 12 tuntia toimimatta. Koko reissun aikana mun hytissä oli kaksi päivää toimimatta ja matkaseuralaisilla kolme päivää. Kuulin, että osalla väkeä oli ollut koko ensimmäisen viikon toimimatta.

Päivällisellä oli parsakeittoa - oli ihan ok, pääruuaksi pihvin - oli ihan ok, jälkiruuaksi oli suklaamöykkyjä. Hiukan olisi tuohon esillepanoon voinut satsata. Matkaseuralaisilla kaikki oli kiinnitetty jauheperunamuussilla lautaseen kiinni, ihan riippumatta siitä oliko pihvi vai kalaa.

Seuraavaksi oli vuorossa Teneriffa. Sää oli pilvinen ja viileä. Käytiin hiukan taas jossain kaupungissa kulkemassa ympäriinsä ja palattiin takaisin laivalle. Vuoret oli komeita.

Tämän jälkeen alkoi sitten seitsemän yhtäjaksoista meripäivää. Viime reissulla päädyttiin kumpaankin suuntaan mennessä Bermudalle ja jännitettiin miten nyt käy.

Matkustajien keskustelut koskee ruokaa ja vessoja ja käykö vielä syömässä pääruokasalissa. Välillä vertailtiin eri laivayhtiöitä ja laivayhtiöiden laivoja. Ihan hyviä vinkkejä tuli. Juttuseuraa löytyi ihan kaikkialta, jos vaan halusi jutella.

Ensimmäisenä näistä seitsemästä meripäivänä muistutettiin aamusta alkaen, että on yhdysvaltalaisten kiitospäivä. Joulukuusi sytytettiin.

Ne kiitospäivän ruuat. Mä voin kyllä jättää ihan hyvin väliin jatkossakin. Porkkanat olivat jälleen raakoja enkä mä voi syödä raakaa porkkanaa eikä ikinä kastiketta. Ihme ja kumma sain sentään karpalohilloa.

Mutta ei tämä matkaseuralaisten annos ollut yhtään parempi. Siellä oli taas se pakkoperunamuussi. Heillä oli kastiketta, mutta eivät saaneet hilloa. Itse tehty joulukalkkuna on hurjan paljon parempaa.

Merimatka sujui ihan hyvin ja mukana olleet käsityöt etenivät hyvää vauhtia. Edessä hansikkaat opussumilangasta ja taaempana kansallispuvun liivin testiversio.

Yhtenä iltana hytistä löytyi kapulanvartija.

Ruokaan ei tullut parannusta matkan aikana ja useiden tuloksettomien keskustelujen ja pettymysten jälkeen siirryimme mekin puffettiin. Oli erikoista nähdä puffetissa Formal iltana runsaasti hyvin pukeutuneita matkustajia, mutta niin mekin oltiin siellä.

Roll Call ryhmän hyttikierros oli hauska ohjelmanumero. Käytiin kiertämässä porukan hyttejä alkaen pienimmästä ja päättyen suurimpaan sviittiin. Siihen piti ilmoittautua etukäteen. Matkaseuralaiset olivat ilmoittaneet oman hyttinsä. Niin me kaikki kolmisenkymmentä kuljettiin käytäviä peräkanaa, osa käytti hissejä ja osa reippaasti juoksi portaita.

Lopulta saavuttiin Bahamalle ja voi mikä ihana lämpö. Olisin voinut jäädä lämmittelemään sinne pidemmäksikin aikaa, mutta joillakin oli liian kuuma. Postimerkkien ostaminen osoittautui haasteelliseksi, kun ei kukaan tiennyt mistä niitä saa. Mun vakiokonsti on mennä apteekkiin kysymään ja siellä niitä myytiin. Postikorteilla kesti puolitoista kuukautta tulla perille.

Ruuhka-aika Nassaun satamassa. Pelastusveneet pääsi taas ulkoilemaan ja me saatiin leikkiä laituriparlamenttiä. Se oli hauskaa.

Lopulta saavuttiin sateiseen Miamiin. Laivan kannelta ei sitten kannata katsoa matkalaukkujen purkamista. Se oli ihan kauheaa katsottavaa ja hirveämmäksi se muuttui, kun kuului "sun söpö vihreä menee tuolla". Se onneksi selvisi ehjänä. Sade loppui ennen kuin tuli meidän vuoro poistua laivalta. Oltiin valittu myöhäisin mahdollinen poistumisaika. Maahantulomuodollisuudet sujuivat hyväntuulisen vauhdikkaasti ja yhtäkkiä istuttiin pikkubussissa matkalla Miami Beachille.

Hotelli oli näitä art deco tyyppisiä ja ihan kiva pikkuinen. Vähän oltiin ensimmäisenä päivänä eksyksissä, mutta sitten alkoi sujumaan. Löydettiin kiva ruokapaikka ja saatiin mauttoman ruuan karma pois ja oli taas hyvä mieli. Illalla keksittiin ruokakauppa ja joku sai puurohiutaleita ja teki heti puuroa.

Seuraavana päivänä projektina oli löytää uusi matkalaukku. Iso harmaa oli kadottanut toisen pyöränsä. Se tilalla on nyt iso sininen. Meidän hotellihuoneistossa oli hyvä keittiö ja seuraana päivänä touhuttiin itse ruuat.

Käytiin rannallakin ihmettelemässä. Kahlasin veteen ja se oli ihan hyytävän kylmää. Jännää oli nähdä pienten lentokoneiden vetämiä mainoslakanoita aamusta iltaan. En muista meillä nähneeni noita aikoihin. Käveltiin ympäri saaren eteläosaa ja jäin ihmettelemään mikä tämä jättimuna oikein on.

Vihdoin koitti taas lähtöaamu. Taas pakattiin ja mietittiin mitä tarvitaan lennon jälkeen laivalla. Paluumatka tultiin Tukholman kautta ja siitä laivalla yli. Oli oikeasti ihan hyvä idea tulla näin. Ei tarvinnut matkustaa Helsingin kautta liian väsyneenä vaan pääsi laivalle nukkumaan ja aamulla oli taas oikeassa ajassa pirteänä.

Pikkukaverit selvisivät melkein ehjinä kotiin. Musta vanha laukku on vähän kärsinyt.

Onnistuttiin välttämään Bermuda tällä reissulla. Nyt on Atlantti ylitetty kumpaankin suuntaan. Ruoka oli paljon parempaa pari vuotta sitten Oasis of the Seasilla ja ohjelmaa hurjan paljon enemmän. Tämän risteilyn kokemuksella vältän jatkossa pieniä laivoja.

Hansikkaat valmistuivat reissussa ja niitä tarvittiin paluumatkalla.