Mini-Egyptin matkalta terkkuja

Kävin tässä toukokuussa eräänä lauantaina Egyptin matkalla tai pitäisikö sanoa egyptiläishenkisellä matkalla. Huomasin parinkin yhdistyksen matkoissa mielenkiintoisen Egyptin aarteiden näyttelyn Mouhijärvellä.

Retkelle lähdettiin aamupäivällä bussilla ja paluu oli illalla. Ensimmäisenä kohteena oli Kestikievari Liekoranta, jossa oli ruokailu. Näin ruoka-aineongelmaisena voin suositella paikkaa lämpimästi. Otin yhteyttä ennakolta ja minua oli odottamassa sopivat ruuat ja oli hyvää. Ruokailun jälkeen lähdettiin etsimään Villa Royal -nimistä huvilaa.

Näyttely on tällaisten arkeologisten rekonstrukioiden näyttely faaraoiden aikaisista näyttelyistä. Näyttely oli häkellyttävä kokemus, kun en tiennyt ihailisinko näitä aarteita vai itse huvilaa. Päätin ensin ihailla huvilaa ja sen jälkeen pystyin keskittymään näyttelyyn. On ihan erilaista tutkia jotain itse kuin katsella telkkarista. Opin kultauksista paljon ja yllättäen valaisimista, mutta se on ihan toinen juttu.

Kevään edistymisestä sen verran, että maailma on muuttunut vihreäksi. Parvekkeella hoitokasveista mustikkapensas kukkii komeasti.

Neuleissa huivimytty edistyy erittäin hitaasti. Kauhean vaikeaa päätellä minkä kokoinen sen pitäisi olla, kun pingotuksessa koko kasvaa huomattavasti.

Ohut, ohuempi, ohuin

Välillä sitä miettii onko mitään järkeä neuloa ohuen ohuesta langasta jotain. On siinä järkeä. Ohuesta langasta saa kauneimmat pitsihuivit. Oli pakko ottaa kuva kuinka ohutta tämä pitsihuivi lanka on verrattuna normaaliin ohueen sukkalankaan.

Valkoinen on Austerman Step Classicia ja violetti tätä mun huivilankaa Grignascon merinosilkkiä. Huivimalli muuttui matkalla muutaman kerran, kun lanka ja malli eivät toimineetkaan. Tämä versio on nyt edistynyt hyvin huolimatta ajanpuutteesta. Mytyn malli on North Roë Shawl ja löytyy Ravelrystä. Puikkoina 3,5 mm pyöröt. Jännittää millainen tästä tulee pingotettuna.

Mullapa on uusi sukkakirja. Siinä on värejä ja ihania malleja. Kun mä joskus saan mytyn valmiiksi, niin pääsen tekemään tuolta sukkia.

Kevään seurantaa ei ole ihan unohdettu. Kirsikkapuut kukkivat hienosti ympäri kaupunkia.

Hevoskastanja on saanut lehdet ja kukkien "töröt" kasvavat hienosti. Nyt odotellaan sen kukintaa.

Keväällä kiirettä

Onpas keväällä ollut valtava kiire. Kävin huhtikuun lopulla Ruissalossa kuvaamassa huiviani ja kevään etenemistä. Sinivuokot olivat valloittaneet koko saaren. Siinä keväisessä harmaudessa sinisen värin voimakas hehku näkyi kauas. On ne kauniita.

Color affection huivin kuvakin onnistui hyvin, kun se vihdoinkin suostui pysymään paikoillaan. Näistä väreistä tuli mukavan rauhalliset. Lankavalintaan olen edelleenkin tyytyväinen. Huivia voi pitää ihoa vasten eikä kutise.

Nyt vappuna olin jälleen Ruissalossa ja yllätyksekseni valkovuokot ovat valloittaneet saaren. Eikös niiden pitäisi ilmaantua vasta parin viikon päästä?

Oli siellä vielä tällaisia mysteerikukkiakin, joka todennäköisesti on ihan tavallinen, mutten tunnista. Kaunis sekin on ja kivan mallinen.

Hyvää toukokuun alkua!